Kuulumiset


[Etusivu] [Esittely] [Koirat] [Kuulumiset] [Tulokset] [Kuvagalleria] [Linkit] [Vieraskirja]

KUULUMISET 2007

* 26.12. *
Vaikkei sääukko ilahduttanut meitä eteläsuomalaisia valkealla joululla, ollaan yritetty nauttia ulkoilmasta kurasta huolimatta. Ressua ei kurakelit haittaa, mutta "hienohelma" Teemu on ollut hieman pisamat rypyssä lenkin alussa -"kun pitkät ja hienot karvat kastuu ja likaantuu..." (Teemu ei siis ole nähnyt itseään peilistä viime trimmauksen jälkeen...) Suihkurutiinit ovat pyhien aikana tulleet taas tutuiksi ja Ressu on alkanut viihdyttää itseään(ja naurattaa minua) myös suihkussa. Kylppärissämme on vaalea lattia ja siinä näkyvät hyvin veden mukana viemäriin kulkeutuvat havunneulaset, hiekanjyväset sun muut roskat. Oman suihkutusvuoronsa jälkeen Ressu parkkeeraa itsensä aivan Teemun taakse, alkaa vahtaamaan Teemun karvoista veden mukana tippuvia roskia ja "saattelee" nämä katseellaan pitkin lattiaa aina lattiakaivon kannelle saakka. Touhu on melko huvittavan näköistä, Ressu seuraa yhtä roskaa kerrallaan korvat höröllään ja aina kun roska on saapunut perille lattiakaivon luokse Ressu siirtää katseensa taas Teemun jalkojen juureen ja aloittaa saattelun kunhan sopiva roska taas tipahtaa virran vietäväksi. Jouluaattoa vietimme vanhempieni luona. Jouluateriaa sulatellessamme Teemu äkkäsi lahjakätkön ja meinasi alkaa omatoimisesti valkkaamaan itselleen mieluisinta pakettia. Koska paketit kiehtoivat Teemua oikein todella, päätimme aloittaa lahjojen jakamisen kesken ruokalevon...



"Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään..." olivat laulunsanat, jotka ilmeisesti jääneet Teemun päähän pyörimään kun se availi saamiaan paketteja aivan innoissaan! Teemulla on pakettien avaamisesta jo sen verran kokemusta, että paketit avautuivat huimaa vauhtia ja kun lahjat oli saatu esille Teemu vielä varmisteli intoa höyryten ettei käärepapereiden uumeniin ollut jäänyt mitään repien paperit pieneksi silpuksi. Ressulla pakettien avaaminen oli sen sijaan hidasta ja hankalaa ja kun ensimmäinen lelu löytyi papereiden kätköistä se oli niin mieluinen, että sillä piti alkaa heti leikkimään eikä muiden pakettien avaaminen jaksanut oikein enää kiinnostaa. Teemu intoutui pakettien availusta niin, että availi lopulta myös loput Ressun lahjat. Ressu sen sijaan höyrysi jo paketista avattujen lelujen kanssa ja koska niitä oli useita, taisi pikku herra saada jonkinlaisen joulu-stressin moisesta pakettien määrästä kun ei pystynyt kaikkia käsittelemään yhtä aikaa. Jouluruokia ja -herkkuja on nautittu sopivassa määrin ja pojatkin ovat saaneet maistiaisia. Poikien ehdoton ykkösherkku on kinkku, jota vahdataan pöydänvieressä herkeämättä suupielet kosteana. Kinkkua on tosin annettu hyvin maltillisesti, jottei mahat mene sekaisin mutta pienikin palanen saa koiruudet onnellisiksi, eikä poikien tarvitse aloittaa "tammi-diettiä" kuten omistajan...

* 22.12. *
Maanantaina olimme jälleen uimassa Wessin ja Wandan kanssa. Ressulla oli taas vauhtia vähän liikaakin ja niinpä herra tyhjensi allasta leluista siihen tahtiin ettei muut olleet ehtineet vielä lelujen perässä edes altaaseen kun Ressu jo kauhoi takaisin altaan reunalle suu täynnä leluja, niin omat vesilelut kuin tyttöjenkin nouto-esineet. Tällä kertaa Teemukin intoutui uimaan aiempia kertoja enemmän(tosin jälleen muutaman avustavan altaaseen tuuppaamisen jälkeen...) ja nouti leluja innokkaasti altaasta. Leluja altaasta hamstratessaan Ressu yritti kerran vohkia lelun jopa Teemun suusta, joskus aiemmin kun menestyksellisesti onnistunut siinä. Tällä kertaa Teemulla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan luopua lelusta ja niinpä Teemu puolusti suussa olevaa leluaan kovalla murinalla samalla altaan reunalle uiden. Kuivalle päästyään mulkoili vielä pitkään Ressua, joka ilmeisesti ymmärsi asian kerrasta tullen altaasta nolon näköisenä ja lopun uintiajan antoi muiden lelujen olla rauhassa. Uintireissu jäi tämän vuoden viimeiseksi, mutta tammikuussa taas jatketaan kuten myös jatketaan agilityharjoituksia Ressun kanssa kunhan hallivuorot alkavat.

Tällä viikolla ollaan alettu keskittymään joulun viettoon tekemällä pipareita ja muita joululeivonnaisia sekä paketoimalla lahjoja. Tyypilliseen springerimäiseen tapaan etenkin Ressu on yrittänyt osallistua toimintaan kaikin mahdollisin tavoin ja vaikka olenkin askarrellut piparit, paketit sun muut keittiön pöydällä ovat tuotokseni saaneet takuuvarmat lisämausteet punavalkoisista koirankarvoista (pahoitteluni siitä osallisille...!) Koirankarvoista puheenollen, pojat ovat tällä hetkellä varsin karvattomia. Itsenäisyyspäivän näyttelyn jälkeen pojat nimittäin saivat varsin trendittömän, mutta vuodenaikaan mitä parhaimmin sopivan "naku-look"-stailauksen! Koristekarvat lähtivät niin etu- kuin takajaloistakin sekä mahan alta ja nyt ei haittaa vaikka keli olisi kuinka kurainen, sillä n.2cm karvat ei kovasti kuraannu ja vaikka kuraantuisivatkin, niin ne suihkuttaa nopsasti ja myös kuivuvat ennen kuin seuraava lenkki on ajankohtainen. Karvojen leikkaus teki pojista melko nuorennäköisiä ja niinpä lenkillä vastaantulleet ihmiset ovat ihmetelleet nuorekkaita, suorastaan pentumaisen oloisia kaveruksia, etenkin kun ovat kuulleet Teemun iän 8,5v!

Kulunut vuosi on sujunut hienosti! Teemun menestys näyttelyissä (mm. S & KANS MVA), Ressun hyvät suoritukset (mm. 1xsert, SPA1) ja edistyminen muissa harrastuksissa on ollut antoisaa ja kannustavaa tulevaakin ajatellen. Tulevaa vuotta odotellessa aiomme nauttia joulusta syöden, ulkoillen ja nukkuen paljon.

* 13.12. *
Wauhtia on taas riittänyt edellisestä päivityksestä... Marraskuun loppupuolella pääsimme oikein studio-kuvaukseen. Annen valokuvaaja-tuttava ilmoitti, että voisi näpsiä otoksia hullunhauskoista lemmikeistämme harjoitusmielessä jos vain jostain löytyisi sopiva paikka. Aikaa paikan löytämiseen ei ollut kovin paljoa ja niinpä lopuksi studio päätettiin kasata Annen ja Keijon olohuoneeseen, huonekalut vaan lasitetulle partsille ja studiota pystyyn! Annen ja Keijon olohuone oli mitä sopivin paikka ko. toimintaan, ainut vain että Teemu muisti jo eteisessä että tässä paikassa asustelee myös kissoja ja niinpä viriili veteraani alkoi jo eteisessä kiipimään pitkin seiniä katteja etsiskellessään (mikä oli sinänsä turhaa, sillä kissat oli majoitettu kuvaus-session ajaksi toiseen huoneeseen suljetun oven taakse). Ressu oli tapansa mukaan ihan intona ympärillään tapahtuvasta hyörinästä ja poseerasi melko mallikelpoisesti koko kuvauksen ajan. Teemu sen sijaan mietti vain kissoja eikä poseeraamisesta tahtonut tulla mitään. Vaikka Teemua vähän komennettiinkin kuvauksen aikana, ei kissat poistuneet mielestä ja niinpä suurimmassa osassa kuvista Teemu rönöttää kuvissa ryhdittömänä läähättäen, korvat taaksepäin roikkuen ja aivan kuin joku löisi näkymättömällä halolla päähän! Ninalle kuitenkin suuret kiitokset kuvien ottamisesta.

Ressu huolehtii ympäristömme siisteydestä tavalla, jossa olisi monella kaksijalkaisella opettelemista! Ressu on jatkanut "pidetään Suomi siistinä"-kampanjaa pitkin syksyä kanniskelemalla lenkeiltä kotiin kaikenlaista roskaa! Karkkipapereita, pikaruokapaikkojen pahvimukeja kansineen ja pilleineen, tyhjiä limu- ja kaljapulloja sekä -tölkkejä on luovutettu kotiportinpielessä seisoskelevalle roskalaatikollemme melkoiset määrät ja palautuspulloja sekä -tölkkejä viety takaisin kauppaan. Jos lenkiltä ei löydy mitään roskaa kotiin kannettavaksi niin Ressu tyytyy myös kaiken kokoisiin keppeihin mitä teiden varresta löytyy, jättäen sentään aurauskepit paikoilleen! Lenkeiltä on löydetty saaliiksi myös erinäisiä löytötavaroita. Pipoja, hanskoja ja lapasia, jopa yksi nahkainen naisten kävelykenkä on noukittu ojien pohjista ja jätetty jalkakäytävien varsille jos vaikka kadottanut sen siitä ohikulkiessaan huomaisi.

Viime viikolla poikkesimme Tampereella Itsenäisyyspäivän ryhmänäyttelyssä. Sää ei suosinut hommaa lainkaan sillä maanantain ja tiistain aikana satanut lumi oli pelkkä sulanut muisto vain ja torstai-aamu "valkeni" synkkänä ja vesisateisena. Koska näyttelypäivien aamut eivät poikkea meillä mitenkään tavallisista arki-aamuista teimme ihan normaalin aamulenkin (tähän aikaan vuodesta hyvin pimeässä ja usein myöskin sateen kurastamana. No, koirat ehtisivät kuivua matkan aikana, joten kuraisuudesta ei sinänsä ollut mitään haittaa). Sää Tampereella oli kuitenkin yhtä masentava ja näyttelypaikka (Ratsastuskoulun piha ja maneesi) yhtä kuraisessa kunnossa. Näyttelypaikalle saavuttuani päivä oli valjennut jo valoisaksi ja rokotustodistus-jonossa huomasin että Ressun toinen etujalka oli ihan musta, luulin sen olevan multaa/mutaa ja pariin otteeseen yritin sitä vetisellä lumella puhdistaa kuitenkaan siinä onnistumatta. Maneesiin jonottaessa pojat kastuivat sitten uudelleen ja niinpä olivat mahanalustoiltaan märkiä kun vihdoin päästiin maneesin kuivalle hiekalle. Hiekka tietysti tarttui märkiin karvoihin ja jokainen voi kuvitella miltä lopputulos näytti. No, kehään oli mentävä niine hyvineen ja tuloksisksi saatiin Ressulle EH/2 ja Teemulle ERI/1/PU4/ROP VET. Ihan turha reissu ei siis ollut. Teemu jäi vielä odottelemaan Tampereelle ison kehän alkamista sillä aikaa kun Ressun kanssa lähdimme kotiin, itse olin vielä menossa Messarin talkoisiin loppupäiväksi. Kotiinpäästyämme kävin pesemässä likaisen Ressun ja totesin että etujalassa ollut musta ei ollutkaan multaa vaan öljyä! Mistä Ressu on sitä tassuunsa saanut on täysi arvoitus ja sellaiseksi jääkin. Maanantaina olimme Ressun kanssa joukkolonkkakuvauksessa, jossa tarkastettiin myös silmät. Paikalla oli melkoinen määrä muitakin kuvattavia ja odotteluaika sujui mukavasti Viivin kanssa painiskellessa ja remutessa. Kaverit ilmeisesti älysivät, että loppuilta menee väsyneissä merkeissä, joten riemusta piti ottaa kaikki irti ennen kuin rauhoittavan ruiskeen vaikutus alkaa. Silmät tutkittiin ja todettiin terveiksi, lonkkakuvat lähtivät Kennelliittoon hyväksyttäviksi lausunnolla A, mutta nyt joudutaan jokunen viikko odottelemaan, kunnes virallinen lausunto saapuu.

Tänä kesänä saamiensa Cacibien ansiosta Teemusta on tullut kansainvälinen valio ja sen vuoksi Mirka hankki Teemulle Messarista ison ja upean Kansainvälisen Muotovalio-ruusukkeen. Tiistaina saimme vielä postia Belgiasta... Teemu on nyt virallisesti vahvistettu KANS MVAksi. Herran nimi siis kirjoitetaan vastedes KANS & FIN & DK & S(n) MVA Doniol Finnish Flash, tuttaville edelleen vaan Teemu.

* 12.11. *
Viime viikon aikana on taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista... Keskiviikkona olimme lenkkeilemässä Nahkelassa Johannan ja Estron kanssa. Estro on aina ollut ihastunut itseään nuorempiin punavalkoisiin lajitovereihinsa ja toisinaan saanut myös vastakaikua tuntemuksiinsa. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin, että lenkille lähtiessämme Ressu teki Estrolle selväksi ettei halua enää olla Estron "poikarakkauden" kohteena. Muutamien ärähtelyjen jälkeen lenkkeily kuitenkin sujui leppoisissa merkeissä räntäsateesta huolimatta. Lenkillä sattui jotain jännittävääkin, sillä reittimme kulki erään laama-aitauksen vierestä ja kun pojat huomasivat laamat (2kpl) ei ollut ihmetyksellä rajaa! En tiedä kummat olivat hölmistyneemmän näköisiä, koirat vai laamat kun ne pällistelivät toisiaan vain muutaman metrin välimatkan päässä toisistaan. Laamat olivat melko arkoja eivätkä ne liikkuneet juuri lainkaan, joten poitsujen mielenkiinto niitä kohtaan lopahti aika pian ja pääsimme jatkamaan matkaa. Ressun ilmeestä kyllä saattoi aavistella, ettei walesiparka ollut ihan täysin tajunnut mitä moiset karvamöhkäleet pitkien tikkujalkojen päällä oikein mahtoivat olla...

Torstaina oltiin pitkästä aikaa uimassa Hyvinkään koirakylpylässä. Pojat saivat uimaseuraa Wessistä ja Wandasta ja niinpä vettä roiskui kaikkialle kun altaassa ja sen ympäristössä pyyhälsi neljä walesia kera uimalelujen ja dummyjen, ihme että kamerat vielä toimii...

Allas oli varattu kokonaan meidän käyttöön ja aluksi olin hieman epäileväinen kuinkahan Ressu antaa muiden uida, Ressulla kun on ollut tapana ryöstää lelut ja noutoesineet muiden suista kesken uimisen, eikä röyhkeydellä ole ollut rajaa! Tällä kertaa Ressu kuitenkin käyttäytyi kerrassaan herrasmiesmäisesti, ei varastellut muilta eikä rynninyt/tallonut toisia altaaseen mennessään ja sieltä noustessaan. Ressu keskittyi vain omien lelujen hakemiseen ja antoi jopa Teemun uida rauhassa lelu suussa. Ressu keskittyi uimiseen heti alusta lähtien ja meni altaaseenkin tyylilleen uskollisena, valtavalla loikalla vettä roiskuttaen. Teemua sen sijaan sai komentaa altaaseen useampia kertoja, Teemun mielestä oli mukavampaa heilua altaan reunalla tasapainoillen ja yrittää poimia lelut altaasta karvoja kastamatta, vaikka olinkin suihkuttanut Teemun läpimäräksi ennen altaalle menoa. Muutaman komentamisen jälkeen Teemun "sisäinen uimamaisteri" heräsi ja Teemukin alkoi viettämään aikaa enemmän altaassa kuin sen ulkopuolella. Kiireisen viikon päätimme Valkealan ryhmänäyttelyllä. Sunnuntaiaamu ei alkanut ihan "käsikirjoituksen mukaan", mutta pienten vastoinkäymisten jälkeen pääsimme kuitenkin matkaan. Matkaa Ainon, Annen, Jonnan ja muutaman walesin kanssa ei ehditty pitkälle taittaa kun vastoinkäymiset jatkuivat auton hajoamisen myötä. Pääsimme kuitenkin rikkinäisellä ajopelillä Orimattilaan saakka, josta jatkoimme työläästi alkanutta matkaa laina-autolla ja pääsimme kuin pääsimmekin vihdoin perille Valkealaan, jopa hyvissä ajoin! Matkalla pohdimme kuinkahan huonosti itse näyttelyssä käy, yleensä kun päivä alkaa huonosti se tuppaa jatkumaan yhtä surkeasti iltaan saakka, mutta tämän suhteen eilinen oli onneksi erilainen. Ressu kilpaili nuorten luokassa saaden ERI/1 ja Teemu veteraaniluokassa myös ERI/1. Parasurosluokassa molemmat sijoittuivat, Teemu oli PU2 ja Ressu hienosti PU3 saaden Vara-Sertin. Teemu kisasi vielä Veteraanien paremmuudesta vastassaan Doniol Canorous Lady. Tällä kertaa Teemun täti oli parempi, joten Teemu oli VSP-VET. Sekä Teemun että Ressun arvostelut löytyy myös tuloksista.

* 03.11. *
Tänään olimme Lahdessa ryhmänäyttelyssä, tuomarina toimi Jouko Leiviskä. Ressu oli ilmoitettu nuorten luokkaan ja saikin siellä hienosti ERI/1, parasuros-luokassa Ressu ei kuitenkaan pärjännyt. Ressun arvostelu löytyy tuloksista. Teemu taas kilpaili kolmatta kertaa veteraani luokassa ja ihan mukavalla lopputuloksella, saaden ERI/1. Parasuros-luokassa Teemu sijoittui kolmanneksi ja koska muita veteraaneja ei Lahdessa ollut, tuli Teemusta myös ROP VET. Teemun arvostelu löytyy myös tuloksista. Isossa kehässä Teemu ei pärjännyt muille veteraaneille, mutta Mirkan muiden kasvattien kera tuli BIS-kasvattajaluokassa pokattua pari pötköä koiranmakkaraa, sijoituksella BIS-kasv.2! Terkkuja vielä muillekin hienoille eli Jesselle (joka oli ROP), Filipille ja Täplälle. Ressun suosikki-tyttöystävä eli Viivi oli myös Lahdessa ja pärjäsikin varsin hienosti ollen VSP ja saaden Sertin. Syksy on edennyt melko rauhallisissa merkeissä talven tuloa odotellessa. Töideni vuoksi agility-treeneissä on ollut pientä taukoa, mutta mikäli säät sallivat olisi niitäkin taas tarkoitus jatkaa. Ressu on taas pitkästä aikaa aloittanut uudelleen vanhan harrastuksensa, roskien keräilyn! "Pidetään Suomi siistinä"-kampanjan karvainen uranuurtaja on huolehtinut että kaikki mahdollinen muoviroska (mm. limu-/kalja-/siideripullot ja karkkiaskit) kerätään lenkkeily reittien varrelta ja kuskataan kotiroskikseen tyyliin roska päivässä tai parhaimpina päivinä, roska joka lenkiltä.

* 13.10. *
Lauantaina olimme Ressun kanssa Haastajassa, joka on metsästysominaisuuksien katselmus edellisvuonna syntyneille spanielirotuisille koirille. Tänä vuonna Haastaja järjestettiin Kärkölässä Cockerspanieleiden toimesta ja paikanpäälle saapui 42 koirakkoa kisaamaan epävirallisesta tittelistä, Haastaja -07. Päivä oli aurinkoinen mutta melkoisen kylmä ja tuulinen, aamulla matkaan lähtiessämme lämpömittari näytti -1,7 astetta pakkasta! Kärkölässä sää ei ollut yhtään lämpimämpi ja itseasiassa ojien penkoilla näkyi jopa pieniä läikkiä lunta. Vaikka Haastaja ei olekaan virallinen koe se aloitettiin silti ylituomarin puhuttelulla, jossa käytiin läpi kokeen kulku. Ylituomarin puheen jälkeen siirryimme koemaastoon, missä suoritettiin haku-osuus, joka sisälsi myös laukauksen sieto-testin. Haku-osuus muodostui kompastuskiveksi usealle koirakolle, niin myös meille vaikka ryhmässämme tuomarina toiminut Juha Karlström totesi että -"Ressusta kyllä huomaa, että se tietää miksi metsässä ollaan." Ressu haki ihan kivasti, mutta jouduin jonkin verran innostamaan ja kannustamaan Ressua, joka varmasti verotti pisteitämme. Haku-osuuden jälkeen palasimme takaisin tukikohtana toimineelle majalle odottelemaan että kaikki saavat haku-osuuden suoritettua. "Kenttälounaan" jälkeen suoritettiin vesityö-osuus majan vieressä sijaitsevassa lammessa. Ensin pelkäsin että mahtaakohan Ressu mennä veteen laisinkaan kun ilma oli niin kylmä ja vesikin jääkylmää mutta huoleni oli turhaa. Heitettyäni dummyn veteen Ressu ponkaisi sinne tyylilleen uskollisena, ensin kastautumalla etutassujen varaan ja sitten tekemällä jättiloikan vettä roiskuttaen. Ressu nouti dummyn ja toi sen rannalle melkein jalkojeni juureen. Tuomarille suoritus riitti ja niinpä lähdimme pikaisesti kuivattelemaan. Juuri kun olin saanut pahimmat vedet kuivattua Ressun turkista kuulin Miiran ja tuomarin huutelevan -"Tuo Ressu uudelleen uimaan!" Miira ja Viivi olivat samassa ryhmässä meidän kanssa ja olivat yrittäneet noutoa heti meidän jälkeemme. Viiville vesi oli kuitenkin liiiian kylmää ja niinpä Miiran heittämät dummy ja riistapukki jäivät veteen lillumaan. Koko kuivaamisen ajan Ressu oli yrittänyt livahtaa ohitseni takaisin lammelle ja oli revetä nahoistaan kun tajusi että todellakin pääsee uudelleen uimaan! Ressua ei tarvinnut veteen kehottaa vaan se loikkasi sinne reippaasti ja toi vedessä kelluneet esineet pikimmiten rannalle. Tämän jälkeen aloitimme kuivausurakan uudelleen ja onneksi saimme Miiralta kuivan pyyhkeen, sillä omamme oli jo ehtinyt kastua kauttaaltaan. Kun kaikki koirakot olivat suorittaneet (tai siis ainakin yrittäneet suorittaa) vesityö-osuuden tuomarit vetäytyivät kirjoittamaan arvosteluita ja pohtimaan ketkä pääsevät jatkamaan finaaliin, jossa arvioitiin ylösajoa, pudotetun riistan(kylmän) löytämistä ja noutoa sekä riistan luovutusta.


Odotellessamme tuomareiden päätöksiä pääsimme seuraamaan metsästysnäytöstä, jossa kaksi kokenutta ja kilpailevaa turbocockeria havainnollistivat ohjaajiensa kanssa miltä näyttää toimiva koiran ja ohjaajan yhteistyö, joka käsittää haun, noudon ja luovutuksen. Näytöksen jälkeen tuomarit kertoivat tulokset kuten virallisissakin kokeissa. Kaikki olivat saaneet kirjallisen arvostelun (Spanielin metsästyskoe arvostelu) ja niiden koirien arvostelut luettiin, jotka eivät päässeet jatkoon. Ressun kanssa osallistuimme numerolla 34, joten kun arvostelut luettiin numerojärjestyksessä (finaaliin päässeet 6 koirakkoa jätettiin välistä) jouduimme jännittämään tuomiota ihan riittävän kauan. Vaikka olinkin pukeutunut lämpimästi ja toivoin että pääsisimme jatkoon olin helpottunut kun tuomari lausui -"Seuraavaksi koirakko numero 34"! Ressun vesityö-osuus meni oikein hienosti mutta koska haku-osuus oli tällä kertaa riittämätön, pääsimme lämpimään autoon ja kotimatkalle. Ressun suoritus arvosteltiin seuraavasti: -Haku; kohtalainen, sopivasti etenevä ja tasapainoinen, vaatii ohjausta, laukaus ok. -Vesityö; avovedessä, uimataito hyvä, halukasta.


* 07.10. *
Eilen oltiin pitkästä aikaa näyttelyssä. Hyvinkäällä oli Spanieliliiton päänäyttely ja siellä waleseilla oli tuomarina tanskalainen Jessie Madsen. Ressu oli nuorten luokassa saaden ERIn ja voittaen luokkansa. Tuomari huomautti Ressun lavoissa villinä rehottavasta pentukarvasta(joka istuu edelleen tiukasti turkissa vaikka sitä onkin yritetty nyppiä!). Pentuvilla tekee Ressun etupään todella raskaan ja leveän näköiseksi ja että karvoille on tehtävä jotain ennen PU-kehää! Niinpä sitten tehtiin Mirkan kanssa "pikatrimmi" kehänlaidalla. Karvojen oikeaoppiseen nyppimiseen ei ollut aikaa, joten jouduttiin turvautumaan ohennussaksiin ja nyt jännätään minkälaiseksi pehko tulevaisuudessa kasvaa...?!? No, pikatrimmistä ei ollut hyötyä PU-kehässä sillä Ressu jäi ilman sijoitusta mutta varasertin verran keula sentään keveni. Teemu oli veteraaniluokassa saaden EH/2. Molempien arvostelut on luettavissa näyttelytuloksista.


Aiemmin tällä viikolla saimme postia Ruotsista. Svenska Kennelklubben on vahvistanut Teemun valionarvon, joten Teemu on nyt virallisasti myös S(n) MVA!


* 5.09. *
Eilen aloitimme Ressun kanssa taas agility-treenit, Teemun kanssa "Just for Fun"-porukalla aloittiin jo viimeviikolla. Treenit meni molempien osalta mukavasti vaikkei koko kesänä olla käyty kertaakaan harjoittelemassa. Ressu pysyi hyvin hallinnassa irtiollessaan vaikka kentällä hyörivät muut koirakot olivat kovin houkuttelevia. Teemu taas on ollut ihan innoissaan varsinkin kun ryhmään on tullut uusi hemaiseva pikku neiti Miisa, jolle pitääkin sitten flirttailla aina tilaisuuden tullen ; )



* 3.09. *
Viikonloppuna olimme Ressun kanssa taas tutustumassa metsästyksen saloihin Sprinkkujen järjestämällä viikonloppukurssilla Parolassa. Siellä päästiin tutustumaan jopa todelliseen riistatilanteeseen koulutusmielessä ja hienosti Ressu toimi. Ressun haku oli suppeaa molempina päivinä mutta sunnuntaina Ressulle saatiin ylösajo ja tiputus. Ressu ei ollut vielä innostunut ottamaan lämmintä lintua suuhunsa, joten noutohommiin jouduin minä itse (onneksi treenasimme pellolla ja metsäsaarekkeissa emmekä veden rannalla)! Myöhemmin harjoitusten päätteeksi kokeilin noutoa lämpimällä fasaanilla ja suureksi iloksi ja ylpeydeksi Ressu kävi noutamassa linnun ja toi sen melkein luokseni. Käteen asti Ressu ei fasaania tuonut mutta olin tyytyväinen siihenkin että Ressu ylipäätään otti linnun suuhunsa ja kantoi sitä, suunta oli kuitenkin oikea. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia.



* 22.08. *
On mukava aloittaa uusien sivujen päivittäminen hienoilla uutisilla. Eli viime viikonloppuna olimme Teemun kanssa Ruotsissa kartuttamassa näyttelykokemuksia loistavin tuloksin. Lauantaina 18.08. Nörrköpingissä KV-näyttelyssä Teemu oli KÄY,1/1SA/PU1/SERT/CACIB/S MVA ja vielä VSP. Sunnuntaina 19.08. oli vuorossa kaikkien rotujen näyttely Nyköpingissä, jossa menestys jatkui valioluokassa tuloksin VAL,1/1SA/PU1/VSP! Eli hieno oli reissu ja kiitokset vielä Mirkalle matkaseurasta ja Teemun esittämisestä.

Teemu poseeraamassa lauantaisten ruusukkeiden kera.

Suuret kiitokset vielä Annelle ja Keijolle! Olette olleet loistavana apuna ja alullepanijana näille sivuille, joita tuskin olisi nyt luettavina ilman teitä!

<- Sivun alkuun
Copyright © Mari Sirkiä