Kuulumiset




KUULUMISET

* 8.9. *
Sunnuntaina olimme taas mejä-kokeissa, tällä kertaa Hyvinkäällä Suomen Irlanninterrierit ry:n järjestämässä kokeessa. Sunnuntaiksi oli luvattu melkoista säätä, kaatosadetta lähes koko päiväksi mutta aamusumun hälvettyä keli oli varsin mukava, pilvinen mutta lämmin ja sateeton. Jälkiarpajaisissa meille osui jälleen ensimmäinen jälki ja ajattelin, että tässä sitä taas ollaan... Tällä kertaa Ressu ei ollut joutunut kökkimään autossa kovin kauaa ennen laukauksensietotestiä ja tämänkin jälkeen yritin pitää sitä mahdollisimman vähän autossa ennen jäljelle menoa, jotta saisin siitä hieman ylimääräistä energiaa karsittua. Jälkipaikalle päästyämme Ressu oli kuitenkin virtaa täynnä ja otinkin metsätiellä aloituskohtaan kävellessämme pari seuraamisliikettä, jotta sain Ressua vähän kuulolle. Alkumakauksella sain Ressun hieman rauhoittumaan käskemällä sen istumaan ja vasta tämän jälkeen annoin kehoituksen jäljestämiseen. Tällä kertaa Ressu lähtikin suht rauhallisesti etenemään jälkeä pitkin. Ressu kulki ensimmäisen osuuden melko jälkitarkasti ja vaikka maasto oli todella helppokulkuista Ressun vauhti pysyi maltillisena. Toisella osuudella jälki kulki erään hakkuuaukean vieressä jossa mekasti jokin iso metsälintu. Pelkäsin koko ajan, että kohta sitä mennään "metsään" linnun älämöimisen takia, mutta Ressu kuitenkin jatkoi hyvin eteenpäin. Jonkin matkaa edettyämme linnun mekkalointi vaikeni ja tällöin Ressu vainusi jotain muuta, verijälkeä mielenkiintoisempaa haisua ja alkoi säntäilemään kohti hakkuuaukeaa. Ilmeisesti olimme osuneet samoille mättäille linnun kanssa sillä Ressu alkoi selvästi hakemaan. Linnun hajut olivat niin voimakkaat ja kiinnostavat, että tuomari päätti melko nopeasti keskeyttää Ressun koko ajan vilkkaammaksi muuttuvat hakupuuhat ja palauttaa se takaisin jäljelle. Tästä "metsästysreissusta" tuli ensimmäinen hukka. Jäljellepalautuksesta Ressu jatkoi hienosti toiselle kulmalle asti, josta se meni hieman ohi. Ilmeisesti paikalla oli jonkin verran riistankin hajuja sekoittamassa sillä homma meni taas pyörimiseksi. Muutaman kehoituksen jälkeen Ressu onneksi äkkäsi jäljen omatoimisesti, kävi merkkaamassa kulman ja jatkoi kolmannelle osuudelle, joten pyörimisistä ei tullut hukkaa. Kolmannella osuudella Ressun tahti kiihtyi ja sain jarrutella sen menoa ihan reilusti. Onneksi jarruttelemiseni ei haitannut Ressua ja se paineli jälkitarkasti koko loppumatkan aina kaadolle saakka. Tällä kertaa kaatona oli peuran sorkka ja siitä Ressu oli kiinnostunut sen verran, että sitä piti pari kertaa nuolaista. Ressu on siis vihdoin alkanut oivaltamaan jäljestyksen jujun ja siitä upeana tuloksena AVO/2 ja 35 pistettä. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kokeisiin, joita toivottavasti tulee vielä jokunen tämän syksyn aikana.


Koska urakointimme oli ohi jo puoleenpäivään mennessä ja jouduimme odottelemaan useamman tunnin muiden valmistumista, pidimme Ressun kanssa hauskaa kokeen keskuspaikkana sijainneen majan rannassa. Heittelin Ressulle dummyä ja se nouti sitä innokkaasti kerta toisensa jälkeen. Jonkin ajan päästä saimme seuraksemme myös kokeessa olleen Annikan ja Immu-enkun ja pojat jatkoivat vesileikkejään kimpassa. Osa jo majalle saapuneista terrieriporukoista ihmettelivät luppakorvien intoa vesileikkeihin (muka kylmässä vedessä), mutta tosi-spanielithan läträä vaikka jäiden keskellä... : ) Oikeasti vesi ei ollut edes kylmää, mutta ehkä pilvinen sää ei ole muiden kuin spanieleiden mielestä sopiva uimasää?!?


* 4.9. *
Kesä on sujunut vauhdikkaasti ja ollaan touhuttu kaikenlaista. Näytelmistä ja toko-kokeista ollaan pidetty taukoa mutta toko-liikkeitä on sentään treenattu sekä otettu ohjelmistoon myös mejä-kuviot. Elokuun alussa pääsimme monen ilmottautumisyrityksen jälkeen vihdoin ensimmäisiin kokeisiin, Springereiden järjestämään kokeeseen Nokian Tottijärvellä 2.8. Tein Ressulle pari harjoitusjälkeä lähimetsikköön, joka on ulkoilijoiden ja koiran lenkittäjien suosiossa mutta siellä on tehty myös riistahavaintoja. Kuvittelin, että jos näissä olosuhteissa jäljestys onnistuu niin se onnistuu sitten missä vaan. No, harjoituksissa Ressu meni ihan mukavasti, tosin vauhtia oli niin paljon että sitten koeaamuna alkoi hirvittämään kun tuomari sanoi, ettei aio juosta yhdelläkään jäljellä, joten koirien vauhti tulee pitää niin hitaana ettei kiiruhtamiseen ole tarvetta. Aamulla arvottiin jäljet ja itselleni osui opastamaani jälkeä seuraava jälki. Hieman kauhun sekaisin tuntein lähdin jäljelle kun Ressu oli joutunut istumaan jo useamman tunnin autossa ilman tekemistä ja niinpä pelkäsin sen olevan täynnä tarmoa kun metsään päästiin. Ja niinhän siinä kävikin, että jäljelle lähestulkoon ampaistiin ja heti alkumetrien jälkeen Ressun nenä nappasi kiinni riistan jälkiin, jotka kiinnostivat enemmän kuin veri. Ressu palautui kuitenkin omatoimisesti takaisin ja alkoi onneksi seuraamaan tehtyä jälkeä ja vielä sopivalla vauhdilla. Ekalla kulmalla oli peurat käyneet lepäilemässä ja aiheuttivat pientä hämminkiä hajuinensa. Ekan hukan jälkeen jatkettiin kuitenkin hyvin toiselle kulmalle asti, jossa taas paljon peuran jälkiä ja niinpä siitä tuli toinen hukka. Kolmannen osuuden alussa riistan jäljet voittivat mielenkiinnon lopullisesti ja niinpä koe keskeytettiin. Harjoitusmielessä jatkettiin kuitenkin loppuunasti ja kaato löydettiin. Se oli iso hirven jalka ja Ressua se kiinnosti jopa niin kovasti että meinasi ottaa sen mukaansa. Jäljelle lähtiessä sää oli pilvinen ja sadetta lupaava mutta jäljestämisen aikana pilvet olivat kaikonneet ja aurinko paahtoi täydeltä terältä. Vaikka oltiinkin metsän siimeksessä niin lämpötila nousi melko korkeaksi ja niinpä päästyämme takasin metsätielle oli niin koira kuin ohjaajakin lähes läkähtymispisteessä. Juoma- ja hengähdystauon aikana huomasin, että Ressulla oli verta kielessä ja kaulalla. Ressu oli ilmeisesti jäljestyksen aikana kolhinut kielensä johonkin, mutta tarkasteluista huolimatta haavaa ei löytynyt, joten mysteeriksi jäi mistä veri oli peräisin. Ensimmäiseltä jäljeltä ei siis tullut tulosta mutta hengissä selvittiin. Koe oli Springereiden mestaruuskilpailu ja siellä jaettiin maineen ja kunnian lisäksi myös jokunen epävirallinen titteli mm. suloisin risukasa. Olin juuri viikkoa ennen koetta trimmannut Ressun hyvin niukkaan trimmiin, juuri siksi ettei metsässä hyörimisen tuloksena kaikki risut ja männynkävyt siirry Ressun turkin mukana kotiin. Suloisin risukasa-titteliä emme siis saaneet mutta Ressu pokkasi metsänpoika-palkinnon, joka oli vinkuva pehmolelu ja Ressulle hyvin mieleinen. Kotimatka sujuikin "mukavasti" kuunnellen tasaista vinkunaa takakontista... : )


Elokuussa aloitin lomani ja lähdimme Ressun kanssa mökkeilemään pariksi viikoksi. Ressu ei ole aiemmin mökkeillyt mutta omaksui mökkikuviot heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja oli kuin kotonaan, osallistuen kaikkeen mahdolliseen toimintaan mukaanlukien huussikäynnit. Polttopuiden hakemisessa Ressu kunnostautui joka kerta kantaen yhden klapin liiteriltä mökkiin ja juomaveden hakureissuillakin osallistui aina koemaistamalla kaivosta pumpattavan veden. Ressun mielestä mökkeilyn hauskinta antia oli kuitenkin uiminen, jota harrastettiin ahkerasti joka päivä ja moneen kertaan (tämän kesän perusteella ensi kesänä tullee vuokrattua "kuivanmaan" mökki). Ensimmäinen mökki, hämeen Rengossa, sijaitsi pienen järven rannalla ja kyseinen vesistö myös useiden lintujen kotijärvi. Mökkeilyrauhaa "häiritsivät" lähinnä viiden räpyläparin sorsalauma ja 4 kurjesta koostuva äänekäs kuoro. Yksi joutsen pariskuntakin uiskenteli yhtenä päivänä järvellä mutta ne eivät aiheuttaneet Ressulle samanlaista mielenrauhan järkkymistä kuin tuo kamikaze-sorsajengi. Jostain syystä sorsien mielestä oli kiva kiusata "lintukoiraa" uimalla ihan laiturin viereen ja houkutella myös koira uimasille. Sitten kun pöljä koira oli päässyt veteen niin saattoi lähteä kilpauimasille välillä uiden ja välillä lentäen, jotta välimatkan saa pidettyä sopivana. Muutaman kerran Ressu meni sorsien ansaan ja lähti uimaan niiden perässä mutta koska järvi oli pieni ja melko kaislikkoinen, sorsat ehtivät nopeasti kaislikon suojiin piiloon eikä Ressu jatkanut jahtaamista kauempaa. Yhtenä päivänä heittelin Ressulle dummyä ja pari minuuttia touhuttuamme nuo itsetuhoaikeiset sorsat ilmestyivät taas lähistölle ikään kuin olisivat halunneet osallistua leikkiin ja yksi uikin sinnikkäästi kohti Ressua kunnes muutama metri ennen törmäämistä äkkäsi uivansa lähestulkoon koiran suuhun ja vaihtoi suuntaa. Ressu innostui tällönkin antamaan sorsille kyytiä ja uiskenteli niiden perässä tihentyvän kaislikon rajalle asti ennen kuin kääntyi takaisin. Liekö sorsilla ollut kuitenkin jonkinlainen itsesuojeluvaisto, sillä seuraavana päivänä alkaneen sorsastuskauden jälkeen niistä ei ollut enää vaivaa. Uiskentelun lisäksi kävimme soutelemassa ja lenkkeilimme paljon. Lenkkeillessämme herkuttelimme luonnon antimista, mustikoista ja vadelmista, joita oli mökkitien varressa todella paljon. Mökin takapihalla olleesta vadelmapensaasta Ressu opetteli syömään herkkuja ihan omin avuinkin kun en ollut tarpeeksi nopea napsimaan vadelmia oman suuni lisäksi myös Ressun mutusteltavaksi.



Seuraavaa lomaviikkoa vietimme keskisuomessa Viitasaarella. Tämä mökki sijaitsi Keitele-järven rannalla ja oli sorsien suhteen hiljaisempaa seutua. Ranta oli Ressun mielestä kuitenkin parempi kuin edellisessä paikassa vaikka olikin sen verran matala, että oli vaikea heittää dummya niin pitkälle, että Ressu olisi joutunut oikeasti uimaan. Rannassa oli kuitenkin ihanan pehmeää hiekkaa, jossa saattoi kaivella jos nyt ei hiekkalinnoja niin ainakin sitä kuuluisaa tunnelia kiinaan. Sitten kun pehmeässä hiekassa oli saanut sopivasti ryvetettyä märän turkin niin oli hyvä tekosyy molskahtaa taas uudelleen veteen puhdistautumista varten. Matalassa rantavedessä oli kivaa kahlailla ja tyynemmällä säällä myös bongailla pieniä kalan sinttejä harrastamalla puolisukeltamista työntämällä kuono veteen ja puhaltamalla ilmaa sieraimista saaden aikaan kuplia.






Mökkitien varressa sijaitsi lehmien laidunmaita ja yhtenä päivänä törmäsimme ammukka-laumaan päivälenkillämme. Ressu ei ensin edes tajunnut laitumella makoilevia lehmiä, mutta nämä ilmaisesti näkevät sen verran harvoin kulkijoita tiellä, että kiinnostuivat meistä ja tulivat aivan aitauksen reunaan meitä pällistelemään. Tienvarsipusikko oli melko tiheää ja korkea kasvuista mutta kun kasvusto loppui tuli Ressulle pieni järkytys kun muutaman metrin päässä töllisteli sarvipää. Ressu seisoi hetken aikaa hievahtamatta ja lähes hengittämättä kunnes alkoi vaimeasti murisemaan ja pakittamaan taakse päin. Koska lehmiä ihan selkeästi alkoi kiinnostamaan Ressu enemmän kuin lehmät Ressua, totesin että on parempi lähteä vaivihkaa kävelemään kauemmas ettei ammukka-lauma saa päähänsä mitään vimmaa läheisempään tutustumiseen. Loppuhyvin kaikki hyvin. Lehmät jäivät ruokailemaan aitaukseensa ja takaisin mökille päästyämme Ressukin oli unohtanut lehmien aiheuttaman järkytyksen ja oli valmiina taas jatkamaan polskutteluharjoituksia dummyn kanssa.


Mökkireissulta kotiuduttuamme meitä odotti seuraavat mejä-kokeet Rengossa 30.8. Tällä kertaa arpaonni antoi meille ensimmäisen jäljen ja olin taas hieman epäileväinen koiruuden toimintoihin, olihan Ressu joutunut taas istumaan pari tuntia autossa eikä laukauksensietotestin jälkeen juuri ehtinyt ukosta ylimääräistä virtaa poistamaan. Metsään päästyämme Ressu taas säntäsi jäljelle vaikka yritin hiljentää tahtia heti ensiaskelista lähtien. Hetken jälkeä kuljettuaan Ressu bongasi jotkut sorkan jäljet ja lähti niiden perään tekemään melkoista lenkkiä. Lenkin aikana Ressu taisi unohtaa miksi oltiin metsästä ja se jouduttiin palauttamaan takaisin jäljelle ja papereihin merkinnäksi ensimmäinen hukka. Jäljelle päästyään Ressu toimi hienosti jonkin aikaa kunnes haksahti taas peuran jälkiin. Tällä kertaa kiertelyn jälkeen Ressu palasi kyllä itsenäisesti takaisin jäljelle, mutta lähti väärään suuntaan eli paluujäljelle, josta tuomarin oli tuomittava toinen hukka. Ensimmäisen osuuden loppupätkän Ressu menee hienosti ja suorittaa kulmankin mallikelpoisesti. Toisen osuuden alussa joudutaan ylittämään pari haastavaa suo-ojaa (ei ne Ressulle olleet haastavia, mutta ohjaajalle ja tuomarille sekä oppaalle kyllä ja ensimmäisessä ojassa tuli uitua sekä ohjaajan, tuomarin että tuomarin papereiden). Pelkäsin, että episodi, johon kului jonkin verran aikaa, aiheuttaisi Ressun hyvin jatkuneeseen jäljestykseen häiriöitä mutta itseasiassa se taisi tehdä Ressulle hyvää kun joutui välillä odottamaan, että kaksijalkaiset pääsee ojien toiselle puolelle. Kun ojista selvittiin ja maasto muuttui helpompi kulkuiseksi niin löytyihän sieltä sitten se riistapolkukin, jossa tuoreita jälkiä. Nämä sitten veivät Ressun kiinnostuksen siinä määrin, ettei verijälki enää ollut mitään ja niinpä tuli kolmas hukka ja kokeen keskeytys. Treenimielessä mentiin kuitenkin jälki loppuun asti ja löydettiin hirmu iso hirven koipi. Ressu haisteli "sorkkaa" hetken aikaa mutta ei osoittanut mielenkiintoa enempää. Tästäkin kokeesta siis tulokseksi AVO/o mutta kokemusta rikkaampana taas seuraaviin koitoksiin.


* 14.6. *
Päivitelläänpäs välilä tätäkin... Ressun näyttelytauko venähti melko pitkäksi (n. puoli vuotta) mutta viikko sitten sunnuntaina Ressu oli jälleen kehässä, Karkussa, Springereiden erikoisnäyttelyssä. Sää oli kyseisellä viikolla vaihdellut laidasta laitaan ja pitänyt melko kylmääkin mutta sitten näyttelypäiväksi sää muuttui aurinkoiseksi ja lämpötilaltaankin varsin miellyttäväksi. Ressu oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja saatuaan ERIn sijoittui vielä kolmanneksi. Parasuros-luokassa ei enää mainetta tullut, eikä Ressua tänä vuonna kelpuutettu kilpailemaan erikoisnäyttelymme erikoiskilpailuissa (paras pää- ja parhaat liikkeet-), joten pääsimme valmistautumaan näyttelyn epäviralliseen osuuteen, pukukilpailuun. Meidät oli haastettu aiemmin keväällä tähän kyseiseen mittelöön ja olimme kehitelleet ja harjoitelleet show-numeroa koko toukokuun ajan. Teemanamme oli uneliaisuus ja ryhmämme nimi "Team Sleepy". Olin ensin ajatellut, että Ressu nukkuisi tyynyllä silmät kiinni mutta vaikka herra onkin nopea oppimaan uusia asioita, olisi tuon kyseisen tempun treenaaminen pitänyt ilmeisesti aloittaa jo jouluna, jotta siitä olisi suoriuduttu. Treenaaminen oli melko haastavaa, sillä Ressun energisyys ja eloisuus ei helpottanut väsyneen vaikutelman aikaansaamista ja jouduin lopulta helpottamaan temppua niin paljon, että riitti kun Ressu vain kävi kyljelleen makaamaan tyynyn päälle(muussa tapauksessa olisi jouduttu pyytämään eläinlääkäriltä jotain rauhoittavaa). Itse kilpailussa Ressu suoritti tempun varsin mallikelpoisesti pyjamassaan ja unimyssyssään mutta tällä kertaa unisuus ei ollut tuomarien mieleen vaikka yksi heistä pyysikin saada tyynymme.

Näytelmän lisäksi ollaan osallistuttu myös toko-kokeeseen. Olimme torstaina Sprinkkujen omissa kokeissa Helsingissä, tuomarina toimi Harri Laisi ja vaikken nyt ihan kahta viikkoa etukäteen koetta jännittänytkään niin kyllä silti perhosia oli vatsassa aamusta alkaen. Tokoliikkeiden harjoittelu oli jäänyt vähän vähemmälle tuon Karkun show-tempun takia ja niinpä jännitin kuinka koe-liikkeet mahtaa sujua. Torstai aamuna muistin, koeliikkeisiin kuuluu myös luoksetulo, jonka harjoittelu oli jäänyt käytännössä ihan olemattomaksi. Onneksi sen liikkeen Ressu on hallinnut aina hyvin, joten kokeessakin se meni kivasti.
Koe alkoi paikallamakuulla, joka sujui Ressulta hyvin. Ihan loppu minuuteilla Ressu tosin alkoi ilmeisesti kyllästymään sillä laski päänsä maahan ja oli todella turhautuneen näköinen. Tuomarikin pisti sen merkille ja totesi, että oli aika väsyttävä liike. Perusasentoon palatessani Ressu nousi kuitenkin ennen aikojaan istumaan, joten liikkeestä saatiin vain 8,5pistettä. Seuraaminen kytkettynä sujui kohtuullisesti kuten ilman talutintakin, jossa Ressu tosin hetkellisesti hieman jätätti. Jälkikäteen sain kuulla kehänlaidalla seuranneilta kannustusjoukoilta, että käskyni eivät olleet ihan oikea aikaisia, joten ei ihme ettei Ressu hoitanut osuuttaan paremmin... Seuraamisliikkeistä pisteitä 7,5 ja 6. Maahanmeno sujui taas paremmin tosin vasta toisella käskyllä ja silloinkin kovin verkkaisesti eli ensin ne etunojavenytykset ja sitten vasta peppu maahan. Tässä liikkeessä Ressu malttaa odottaa perusasentoon siirtymisen loppuun asti, joten pisteiksi saatiin 8. Luoksetulo oli mielestäni erinomainen. Luoksetulo-käskyn jälkeen Ressu kirmasi täyttä laukkaa luokseni, tosin jäi vähän sivuun perusasennosta mutta saatiin kuitenkin 9 pistettä. Seisominen liikkeestä taas oli heikompi esitys sillä Ressu ei tässäkään tahtonut jäädä ekasta käskystä paikoilleen vaan kipitteli muutaman askeleen mukana. Seisoi lopulta kuitenkin mutta niin kuin paikallamakuussakin niin tässäkin perusasentoon siirtyminen tapahtuu varastamalla eli ennen aikojaan ja siitä miinuksena vain 7 pisteen arvoinen suoritus. Hyppy menikin sitten ihan plörinäksi. Ressu lähti kyllä ensimmäisellä käskyllä ja kääntyi esteen takana mutta pysähtymisen sijaan kävi moikkaamassa esteen lähelle jäänyttä liikkeenohjaajaa! Iloisen hännänheilautuksen jälkeen palasi takaisin esteen viereen siihen paikkeille mihin olisi pitänyt pysähtyä heti alkuunsa ja ei malttanut tässäkään tapauksessa odottaa perusasentoon sallivaa komentoa, joten liikkeestä saatiin pisteitä 0. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 8 pistettä, tuomarin mielestä Ressulla oli oikein hauskaa. Ehkäpä tulevissa kokeissa myös emännällä on yhtä hauskaa, se on tosin ihan riippuvaista siitä kuinka koe etenee. Yhteenlasketuina saimme 139,5 pistettä, joka jäi harmittavasti puolen pisteen päähän kakkos tuloksesta, mutta näillä treenaamisilla olen tyytyväinen tähänkin. Ja saatiin taas kuitenkin lisää kokemusta vaikkei mainetta tullutkaan.


* 26.04. *
Kevät on edennyt jo pitkälle mutta päivitykset ovat jääneet luvattoman vähiin. Vuoden alusta alkanut pestini rotuyhdistyksen jäsensihteerinä on vienyt aikaa enemmän kuin oletinkaan ja jotta asiat että koira tulee hoidettua, niin sivujen päivitys on jäänyt ajatuksen tasolle mutta nyt siis taas jotain kuulumisia...
Olemme kevään aikana jatkaneet agility ja toko treenejä joissa edistyminen on ollut hmmm... no, kohtalaista. Tavoitteellisuus on molemmissa lajeissa jäänyt vähän taka-alalle ja pääasiana on ollut aktiivinen harrasteleminen ja hauskan pito, joka Ressulta onnistuu niin agihallissa kuin tokokentälläkin (hauskan pito ei tässä tapauksessa tarkoita välttämättä sitä että on walesin mielestä hauska suorittaa annettuja tehtäviä vaan hauskuus on sitä kun emäntä yrittää epätoivon vimmalla saada walesin tekemään pyydettyjä asioita, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta). Näiden säännöllisten huvitusten lisäksi nyt lumien sulettua olemme alkaneet treenata myös mejää. Pääsiäisenä teimme ensimmäisen jäljen tälle keväälle ja hakemiseksihan se meni. Olimme isommalla porukalla metsässä (muutama aloitteleva harrastaja tuli mukaamme) ja kun Ressu huomasi että "yleisö" on paikalla niin johan ukko pisteli taas parastaan, jotta jengillä olisi hauskaa. Jäljelle lähtiessään Ressu oli intoa täynnä ja kohkatessaan jäljen molemmin puolin ja välillä käydessään tarkastamassa yleisön mukana pysymisen ukko unohti täysin miksi metsässä ylipäätään oltiin. No, muistutuksen jälkeen homma jatkui jonkin matkaa ihan mukavasti kunnes vauhdin hurma jäi taas päälle ja pienen muistuttamisen jälkeen päästiin jatkamaa jäljestystä. Lyhyehkö jälki saatiin kuitenkin suoritettua ja totesin että ennen kokeisiin lähtöä on syytä tehdä vielä jokunen harjoitusjälki.
Varsinaisten koelajien lisäksi ollaan harrastettu myös muita aktiviteetteja. Muutama viikko sitten oli vielä melkoisen kylmät ilmat ja luntakin maassa kohtalaisesti. Ulkoilureittimme varrelle sattui kuitenkin jo jäistä avonainen isohko lampi, johon oli eksynyt yksinäinen ukko sorsa. Ressu ehti huomata tipun ennen minua ja niinpä huomasin hetken päästä että sorsa ei ollut ainoa jääkylmässä vedessä viihtyvä eläinmaailman edustaja. Sorsa ei viihtynyt lammessa kauempaa ja sai houkuteltua Ressunkin hetkeksi takaisin kuivalle maalle. Kun Ressu tajusi ettei pysty lentämään sorsan perään se palasi takaisin lampeen ja ui siellä jonkin aikaa tassupohjaa, eikä pinnalla kelluneet jääpalat tuntuneet haittaavan nautintoa lainkaan.

Tänään olimme taas treenaamassa verijälkeä. Olimme tällä kertaa tehneet vähän aiempaa lyhyemmän jäljen ja liekö johtunut siitä vai yleisön puutteesta että Ressu jaksoi keskittyä jälkeen paremmin. Vauhtia oli tänäänkin ihan riittävästi ja kohkatessaan Ressu kulki jäljen molemmin puolin (kylläkin kohtuullisen lähellä jälkeä koko ajan). Vauhdin yltyessä huippuunsa, jouduin kerran palauttamaan ukon takaisin jäljelle, jotta päästiin loppuun asti. Treenaamisesta on siis ollut jotain hyötyä.
Tänään on ollut muutoinkin melko koiramainen päivä. Metsästä kun olimme palanneet niin seuraamme saapui hullunhauska tanskadoggi-vauva Vesku. Ressu oli ensin vähän kummissaan kaverin ulkomuodosta kun otuksessa tuntui riittävän vaan pitkiä paksuja jalkoja, mutta todettuaan että mukana on myös pää, keho ja häntä niin tyypin saattoi hyväksyä kaverikseen. Kävimme kävelyllä lähimetsässä, jossa kaverukset saivat tehdä parempaa tuttavuutta ja aikansa toisiaan kummasteltuaan alkoi yhteinen sävel löytymään. Veskua toisinaan hieman pelotti Ressun äkkinäiset pyrähdykset ja oudot touhuilut puskien haistelu, koiven nostelu (siis merkkailu), kuoppien kaivelu jne. mutta pian Vesku oli menossa mukana ja kotiin päästyämme kaverit ottivat vielä pikku hepulit pihallamme. Sisälle tultuamme Vesku löysi jotain Ressun leluja ja luita ja alkoi kantelemaan niitä ympäriinsä. Vaikka Ressu ei puolustakaan lelujaan mitenkään intohimoisesti se kävi kuitenkin yksi kerrallaan ottamassa Veskulta kaiken pois, jopa luun johon ei ole muuten koskenut kuukauteen. Ressun vieraskoreus on siis haihtunut täysin. Leikkejä kuitenkin jatkettiin hyvässä sovussa.



Kun Vesku ja Paula suuntasivat kotimatkalle me lähdimme moikkaamaan toisia kavereita Nahkelaan. Siellä lähdettiin lenkille Estron ja Oskun kanssa ja loppupäivä sujui kohkatessa pitkin peltoja ja metsiä kera setterin, noutajan ja spanielin. Vauhtia ja hauskaa riitti, eikä kuivinjaloin tuoltakaan reissulta selvitty. Lenkkireitille osui useampikin kuraoja sekä pari isompaakin vesihoukutetta ja eihän tosi lintukoirat voi kuivalla maalla pysytellä jos vaihtoehtoina on kastella itsensä kylkiä myöten ihanassa kuravellissä, josta saattaa saada jonkinlaisen mutakuorrutteen päälleen. Ja kun vielä on mahdollisuus roiskia kuraa muiden mukana kulkijoiden päälle niin sehän on aina parempi... : ) Kotona siis odotti vielä shampoo-pesu.




* 11.01. *
Vuosi on alkanut wauhdikkaasti ja uuden vuoden kunniaksi yritän päivitellä näitä sivuja hieman ahkerammin kuin viime vuoden loppuna tuli tehtyä. Nyt ollaan nautittu talvisista pakkaspäivistä ja muutamasta lumisestakin päivästä tehden pitkiä lenkkejä. Vihdoin kun täällä etelässäkin on säät viilenneet ja pakkanen on jäädyttänyt jopa järvien jäät, niin uskaltauduimme keskiviikkona Ressun kanssa lenkkeilemään Tuusulan järvelle. Vähän aikaa rantakaislikossa seikkailtuamme uskaltauduimme muutaman retkiluistelijan rohkaisemina jatkamaan matkaa järven selälle ja aina vastarannalle saakka (kotiinpäin mennessä kun vaihtoehtoina oli joko oikaista järven yli tai kiertää se). Ressu ei ole montaa kertaa päässyt jäällä kävelemään (kiitos ilmastonlämpenemisen) ja niinpä oli alkumatkasta hieman ihmeissään liukkaudesta. Jäällä ei ollut lunta juuri lainkaan, joten Ressu joutui hieman opettelemaan kuinka jäällä pitää liirailla, jotta voi kaahata päättömän kanan lailla ja suunnanvaihdoksissa ottaa kurvit tiukasti wauhdikkaasti sutien, kuin autokaaharit leffoissa konsanaan! Nopeasti Ressu pääsi asiasta jyvälle ja paineli pitkin järvenjäätä korvat vauhdissa lepattaen. Alla pari kännykällä napsittua kuvaa, jotka pelkkiä seisoskelu-kuvia, sillä kännykän ominaisuudet ei riittäneet ikuistamaan vauhdinhurmassaan painelevaa spanielia tarpeeksi selkeiksi kuviksi, jotta niitä voisi julkaista täällä. : )

Pariin kertaan olemme ehtineet myös agility-treeneihin, jotka ovat sujuneet ihan mukavasti eikä selkä ole oireillut millään tavoin. A-este on jätetty kokonaan pois kuvioista ja aitojen rimat on pidetty toistaiseksi alimmalla tasolla, joka on ilmeisesti hieman syönyt Ressun intoa esteiden suorittamisen suhteen. Herra on alkanut kiinnostumaan entistä enemmän esteiden sijaan niiden ympäristössä oleviin hajuihin ja niinpä motivointi esteiden suorittamiseen on tullut yllättävän haasteelliseksi. Mielenkiinnon lisäämiseksi otimme viime kerralla keinun ja puomin takaisin repertuaariin, mutta koska niissäkin vauhti on pidetty maltillisena, niin suurin tekemisenmeininki on ollut laskusuhdanteinen, kaikki esteet kun pitäisi Ressun mielestä päästä suorittamaan vauhdilla... Tokoilemisesta ollaan pidetty lähes totaalista taukoa ja saapa nähdä saadaanko kouluttajalta nuhteita kun treenit alkavat taas ensi viikolla.

* 27.12. *
Vihdoin sivut ovat saaneet uuden ulkoasun ja pitkästä aikaa ehdin näitä myös päivittelemään... Syksy on mennyt vauhdikkaasti agiltyn ja tokoilun merkeissä. Joulukuun alussa saimme vähän huonoja uutisia eläinlääkäriltä, johon menimme Ressun kipeytyneen selän vuoksi. Ressusta otettiin röntgen-kuvat, joista paljastui lievää spondyloosia. Ressulle annettiin kipulääkityksen lisäksi morfiini-laastari, jota piti pitää kolme vuorokautta. Laastarin vuoksi Ressulle puettiin myös Uuno(Turhapuro)-paita ja Ressu vaikuttikin melko Uunolta morfiinin alkaessa vaikuttaa. Lääkekuuri vaikutti vaivoihin melko nopeasti ja nyt Ressu on jo ihan entisellään, mutta agilityn kisailut jäävät nyt vain haaveeksi ja agilitya jatketaan tyyliin "just for fun", selän niin salliessa.

Joulua ollaan vietelty kaikessa rauhassa, syöden ja löhöillessä, Uutta vuotta ja uusia kujeita odotellessa.

* 14.9. *
Viikot ovat taas vierähtäneet vauhdilla... Kesäloma on nyt vietetty ja sinä aikana ollaan touhuttu kaikenlaista. Alkulomasta olimme rentoutumassa Lammilla Annen ja Keijon asuntovaunulla. Vilpoisesta säästä huolimatta vaunuilu sujui mukavasti ja Ressu oli vaunulla kuin kokeneempikin karavaanari (onhan tuo viettänyt ensimmäisenä kesänään asuntovaunu-elämää jopa kahden viikon verran...). 31.8. osallistuimme Keravalla mölli-tokoon. Homma ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan sillä paikallamakuusta Ressu lähti seuraamaan heti alkuunsa, joten siitä meni pisteet nollille. Muut liikkeet menikin sitten paljon paremmin ja pisteiksi saatiin ysejä ja kaseja (lukuunottamatta seuraamista kytkettynä ja hyppyä, joita ei arvosteltu). Kokonaispisteiksi saatiin 90, joka oikeutti tuossa kokeessa kakkostulokseen kun nuo kaksi poisjäänyttä liikettä alensi pisterajaa. No, arvokasta kisakokemusta saatiin taas roppakaupalla.
Näyttelytouhuissakin olemme olleet pitkästä aikaa. Viimeviikon torstaina olimme Artsun ja Aavan seurana Sukokan järjestämässä MatchShowsa Tuomarinkylässä. Kilpailimme espanjanvesikoiran kanssa ja pitkän mietinnän jälkeen tuomari antoi meille punaisen nauhan. Punaisten porukassa emme kuitenkaan sijoittuneet, mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Ressun doping-loma on vihdoin päättynyt ja olemme päässeet osallistumaan virallisiinkin tapahtumiin. Viikko sitten olimme Tuomarinkylän näyttelyssä, jossa tuomaroi ruotsalainen Ann-Christin Johansson. Ressu oli käyttöluokassa saaden ERI/1 ja sijoittui parasuros luokassa neljänneksi eli ei hullummin pitkän näyttelytauon jälkeen.

Tällä viikolla olimme Mirkan poppoon kanssa metsästysreissulla Kuhmossa. Maanantaina saavuimme iltamyöhällä vuokramökille itärajan tuntumaan (mökiltä rajalle n. 5km). Keskiviikkona lähdimme metsäkanalintuja katsastamaan ja heti alkuunsa nähtiin kolme metsoa keskellä metsätietä. Linnut kaikkosivat kuitenkin luonnonsuojelualueen puolelle, joten ne oli unohdettava. Jatkoimme etsiskelyä toisaalla, mutta tuloksetta. Eräällä suolammella uiskenteli kolme tavia. Kaksi lähti lentoon ennen pääsyämme lähemmäs mutta yksi jäi sukeltelemaan lampeen. Odottelimme jos tirppa olisi tullut ampumis etäisyydelle, mutta ilmeisesti otus hukutti itsensä, sillä ei tullut vartin odottelemisen jälkeen näköpiiriin. Ressu kävi uimassa pienen kierroksen ja jatkoimme etsintää taas kuivalla maaperällä. Ressu haki kyllä ahkerasti mutta keskiviikkona ei enää lintuhavaintoja saatu. Torstaina jatkettiin ja silloinkin heti aamusta saatiin kahdesta metsosta näköhavainto metsätiellä. Tällä kertaa luonnonsuojelualue ei ollut esteenä ja niinpä painuimme metsän uumeniin tekemään jatko etsintöjä. Ressu haki aikansa ja metelistä päätellen sai ajettua metsot ylös. Metsä oli kuitenkin tuossa kohtaa niin tiheää ettei ampuminen onnistunut ja linnut lähtivät päinvastaiseen suuntaan kuin metsätiellä aseen kanssa passissa odotellut Teemu. Samoilua jatkettiin pitkin päivää ja iltapäivällä saatiin pari havaintoa lisää. Näillä kerroilla Ressu ei ollut enää ihan täysillä mukana, vaan linnut nousivat ilman koiran ylösajoa, tosin näilläkin kerroilla niin nopeasti ja hankaliin suuntiin, ettei pudotus ampumalla onnistunut. No, vaikkei saalista tullutkaan niin kivaa oli ja toivottavasti päästään samaa touhua jatkamaan joskus toistekin.

Tänään olimme Springerspanielit ry.n toko-mestaruuskilpailuissa Lahdessa, tuomarina toimi marita Packalen. Itseäni jännitti taas melkoisesti muttei ihan yhtä pahasti kuin ensimmäisessä virallisessa kisassa. Jännityksestä huolimatta tänään sujui jo paljon paremmin, vaikka parannettavaa riittää melkoisesti. Paikallamakuu sujui hyvin, melkein loppuun asti. Aikaa oli jäljellä varmaan enää n.20 sekuntia kun Ressun vieressä ollut enkku narttu nousi ylös. Tämän Ressu vielä kesti, mutta kun narttu otti pari askelta eteenpäin tuumi Ressu, että miks tässä makoilemaan kun ei tuokaan ja paineli tekemään tuttavuutta enkun hännän kanssa. Samassa liikkeenohjaaja käski palaamaan koirien luo, joten kaukana ei ollut paikallamakuun onnistuminen loppuun asti. No, nollille meni tuo liike. Seuraaminen kytkettynä onnistui mukavasti, 8 pisteen edestä. Vapaana seuraaminen alkoi hyvin, mutta loppua kohti kentän hajut alkoivat kiinnostamaan ja veivät "nenänsä orjaa" hieman sivuun ja harhapolulle melkein kehän ulkopuolelle. Parin käskyn jälkeen Ressu palautui kuitenkin sivulle ja saimme armeliaat 6 pistettä. Maahanmenossa Ressu jatkoi käskystä vielä jonkin matkaa mutta meni kuitenkin yhdellä käskyllä maahan. Palattuani koiran luo Ressu nousi ennen käskyä, joten pisteitä tästä vain 7. Luoksetulossa Ressu jäi kiltisti paikoilleen ja kutsustani lähti välittömästi kohti minua. Noin kolmen metrin etäisyydeltä Ressu päätti kuitenkin ottaa kiertotien ja palautui sivulleni toisen käskyn jälkeen maata nuuhkien, pisteitä vain 6. Etukäteen eniten pelkäämäni liike sujuikin sitten parhaiten eli seisominen liikkeestä. Ressu jäi ensimmäisellä käskyllä, tosin muutaman askeleen jälkeen ja malttoi viereen palatessani odottaa istu-käskyä loppuun asti, pisteitä tästä huisat 9. Estehyppy sujui myöskin mukavasti, vaikka perusasentoon asettuessaan Ressu kääntyi 90 asteen kulmaan viereeni eikä sivulle. Liikkeestä saimme kuitenkin 9 pistettä ja kokonaisvakutelmasta 8. Pisteitä kertyi yhteensä 128 joka oikeutti 3.tulokseen. Tällä vähiinjääneellä viimehetken tehotreenaamisella olen ihan tyytyväinen tulokseen, sillä kenttä aiheutti hajuineen ongelmia muillekin koirakoille.

* 10.8. *
Elämä jatkuu... Alamme pikkuhiljaa Ressun kanssa toipua Teemun poismenosta. Muutaman päivän ajan Teemun lähdön jälkeen Ressu oli hieman eksyksissä eikä oikein oma itsensä. Monena päivänä lenkiltä kotiin päin kävellessämme Ressulla oli hirveä kiire päästä kotiin ja siellä se etsiskeli huone kerrallaan, josko "isoveikka" olisi lenkin aikana tullutkin takaisin kotiin. Myöskin iltaisin nukkumaan mennessä ja aamuisin herätessämme Ressu ihmetteli kun ei Teemua näkynyt maisemissa. Lenkeillessämme vastaantulevat koirat ovat olleet kovin pelottavia ilman "isoveljen" läsnäoloa, mutta onneksi nyt tilanne alkaa jo helpottamaan. Pikku hiljaa Ressu lakannut haikailemasta Teemun perään ja vieraiden koirien ohittaminenkin sujuu useimmiten ilman ongelmia. Ressu on myös alkanut olemaan taas oma itsensä, koheltaa, kaahottaa ja riekkuu niinkuin ennenkin.
Eilen olimme Oittaalla Springerspanielit ry.n järjestämässä MH-luonnekuvauksessa. Se on eräänlainen testi, jossa mitataan koiran luonteen ominaisuuksia kuten leikkisyyttä, saalisviettiä, pelkoja ja sosiaalisuutta. Lisää MH-kuvauksesta voi lukea täältä. Ressun kuvaus sujui ihan mukavasti vaikka välillä Ressu olikin ihan ihmeissään, että miksi pientä koiraa pitää pelotella jollakin haalarilla, rämisevillä kattilan kansilla ja vielä aaveiksi pukeutuneilla tyypeillä. Leikkiminen oli Ressusta varsinkin testin alussa aivan älyttömän kivaa mutta kaikkien vieheenperässä juoksemisten sekä muiden kummallisuuksien jälkeen leikkimieli hieman laantui. Ressu kuitenkin suoritti testin hyväksytysti ja testiarvostelun voit lukea täältä.
* 28.7. *
Tänään kävimme jälleen eläinlääkärissä... Ressulle tehtiin vahingoittuneeseen kulmahampaaseen jälkimmäinen ja samalla viimeinen juurihoito. Nyt hammas näyttää lähes entiseltään lukuunottamatta hampaan yläosaa, jonka veri on värjännyt sinertävänpunaiseksi. Väritys saattaa vielä hävitä mutta suuremmalla todennäköisyydellä se tulee jäämään värilliseksi koko Ressun loppuelämäksi. Saimme kuitenkin eläinlääkäriltä lausunnon, jossa todetaan hampaan vaurioituneen tapaturmaisesti, joten hammas ei tule häiritsemään tulevaisuuden harrastuksissa kuten esim. näyttelyarvosteluissa. Teemun vointi ei viikonlopun aikana muuttunut lainkaan paremmaksi lääkityksestä huolimatta ja niinpä jouduin tekemään raskaan päätöksen, että on tullut aika jättää hyvästit armaalle ystävälle... Tämän päiväisellä eläinlääkärireissulla saattelimme Mirkan kanssa rakkaan hännänheiluttajan viimeiselle matkalleen kohti vehreämpiä metsästysmaita...

Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa Teemu, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa Teemu, hyvää matkaa,
sua paljon rakastin.




* 26.7. *
Pitkästä aikaa päivitystä taasen tännekin... Aiemmassa päivityksessä oli puhetta pienestä breikistä treenailujen suhteen, mutta tosi asiassa breikkiä tuli kaikkeen muuhunkin harrasteluun kuten näyttelyihin. Kuten aiemmin kerroin Ressu loukkasi oikean alakulmahampaansa tuolloin kesäkuun alussa eikä hammas "parantunut" itsestään vaan jouduimme käymään Ressun kanssa hammaslääkärissä. Juhannusaaton aattona Ressun alakulmurille tehtiin juurihoito, jotta hammas saataisiin säästettyä kokonaan poistamiselta. Toimenpide tehtiin nukutuksessa, joten doping-säännösten mukaan näyttelyihin sen koommin kuin muihinkaan virallisiin harrastuksiin ei ole siis ollut asiaa. Pari näyttelyä ("kotikulmiemme" näyttelyt Järvenpäässä) sekä odotettu Agirotu-tapahtuma jäi siis Ressulta väliin. Agirodussa olisimme kyllä Ressun kanssa osallistuneet vain tapahtuman epäviralliseen osuuteen (ryhmäkilpailuun), mutta valitettavasti erään ryhmämme jäsenen, Miisa-walesin yllättävän poismenon johdosta emme saaneet enää ryhmää kasaan, joten osallistuminen siirtyi hamaan tulevaisuuteen. "Sairastuvalla" ollaan kuitenkin jatkettu agility- ja toko-treenejä Ressun kanssa melko normaaliin tapaan.

Myös Teemun kanssa ollaan jouduttu visiteeraamaan lääkärissä, turhankin paljon. Karkun näyttelyn jälkeen Teemu alkoi ontumaan oikeaa etujalkaansa ja juhannuksena ontuminen paheni sen verran, että kävimme näyttämässä jalkaa lääkärissä. Lääkäri epäili nivelrikkoa (jota Teemulla jonkin verran jo ennestään) ja saimme parin viikon kipulääkekuurin kera nivelrikkoa helpottavien rohtojen. Teemun ontuilu kuitenkin jatkui lääkityksestä huolimatta ja menimme uudelleen lääkärin pakeille nyt myös mahavaivojen kiusaamana (lääkitys oli pistänyt Teemun mahan ripulille eikä ruokakaan oikein maistunut). Tällä kertaa Teemu röntgenkuvattiin melkein kuonosta hännänpäähän. Kuvien perusteella vikaa ei löynytnyt luustosta, joten lääkäri epäili hauislihaksen repeämää ja antoi Teemulle kortisonipiikin ja lääkkeet vatsavaivoihin. Teemun ruokahalu ei juurikaan parantunut, päinvastoin lopetti syömisen kokonaan ja Teemu menikin parin päivän kuluttua tosi heikkoon kuntoon ja taas olimme lääkärissä. Tällä kertaa otettiin verikokeita, joiden pikatulokset kertoivat huonoja uutisia... Tulehdus- ja maksa-arvot olivat sellaisissa lukemissa, että lääkäri epäili Teemulla olevan joko borrelioosia tai jotakin syöpää. Teemusta otettiin lisäksi ohutneulanäytteet imusolmukkeista ja luuydinnäyte, jotka lähtivät veriputkiloiden mukana tarkempiin tutkimuksiin laboratorioon ja patologille. Huonosti syöneen Teemun kunto meni keskiviikkona edelleen huonompaan suuntaan ja lääkäri määräsi Teemulle borrelioosin varalle sekä antibiootti- sekä kortisonikuurin. Nämä ovat auttaneet nyt jonkin verran ja tällä hetkellä Teemu syö jo jonkin verran ja on vähän myös piristynyt. Torstaina saimme soiton lääkriltä, joka oli saanut tulokset labrasta. Teemulla ei ole borrelioosia ja niinpä tuloksista pahin varmistui perjantaina kun lääkäri soitti, että tulokset ovat saapuneet vihdoin myös patologilta, joissa näkyy Teemulla olevan krooninen syöpä. Olin töissä kun lääkäri soitti ja niinpä osa tuosta lääketieteellisestä annista meni vähän yli ymmärryksen, käsitin kuitenkin että kroonista syöpää pystyy jotenkuten hallitsemaan ja hillitsemään kun taas akuutti syöpä on huonompi vaihtoehto. Tällä hetkellä Teemun hoitoa jatketaan antibiootti- sekä kortisonikuureilla ja vointia tarkkaillaan päivä kerrallaan toistaiseksi.

* 15.6. *
Tällä viikolla ollaan Ressun kanssa harrasteltu tokoa oikein tosissaan. Maanantaina oltiin iltamyöhällä kimppatreeneissä tulevalla kisa-areenalla, ikään kuin tutustumassa ympäristöön. Paikallamakuuta lukuunottamatta liikkeet sujuivat melko mukavasti. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa taas agilityssä, joka toi mukavaa vaihtelua tokoliikkeiden harjoitteluun. Ressun agitunnin jälkeen kyllä otettiin jokunen paikallamakuu pienellä porukalla ja tuolloin Ressu jaksoi hienosti maata tuon vaadittavan 2min. vaikka häiriötä oli melkoisesti (viereisessä kehässä oli menossa erään borderterrierin tosi äänekäs agilityharjoitus, jossa riitti vauhtia, ääntä ja ohjaajan huuteluita...). Vielä keskiviikkona oli tarkoitus treenata kimpassa noita liikkeitä ja paikallamakuuta, mutta kesän ensimmäiset rankkasateet kirjaimellisesti vesittivät treenit. Torstaina oli sitten edessä tosi koitos, ensimmäinen toko-kokeemme, jonka järjesti Springerspanielit ry. Kisapaikkana toimi Konalan Sirkuskenttä ja tuomarina Harri Laisi. Itse olin jännittänyt koetta jo pari viikkoa eikä jännitys lieventynyt yhtään ennen kokeen alkua vaan muuttui epävarmaksi hermostuneisuudeksi... Tilannetta ei helpottanut lainkaan vallitseva säätila (ajoittain satoi kaatamalla), sillä kevään aikana treenimme ovat osuneet aina aurinkoiselle tai ainakin poutaiselle päivälle. Loppujen lopuksi sade kuitenkin taukosi meidän suoritusten ajaksi, joten huonoa tulosta ei voinut laittaa sään piikkiin. Koe alkoi paikallamakuulla, joka meni hyvin lukuunottamatta alkua. Ressu meni maahan ensimmäisellä käskyllä mutta vieressämme olleen rhodesiankoiran kanssa tultua jotakin nokkapokkaa (murinaa ja irvistelyjä), Ressu nousi ylös ja jouduin toistamaan käskyn. Peloistani huolimatta Ressu makasi hienosti paikallaan loppuun saakka ja osiosta saimme 7 pistettä. Seuraavaksi oli vuorossa yksittäin tehtävät liikkeet, jotka alkoivat kytkettynä seuraamisella. Alku meni hyvin, mutta sitten hermoiluni ja kentän tuoksut ottivat ylivallan Ressusta ja seuraaminen muuttui kentän haisteluksi. Koska saimme liikkeen suoritettua edes jotenkin loppuun saimme liikkeestä 5 pistettä. Seuraaminen taluttimetta onnistui myös alkuun jotenkuten, mutta täyskäännöksen jälkeen hajut veivät Ressun mennessään ja liike meni nollille. Myös maahanmeno jäi nollille, sillä annettuani käskyn Ressu jäi haistelemaan maata ja jostain syystä hermostuksissani en tajunnut antaa Ressulle uutta käskyä, jolla olisin sen ehkä maahan saanutkin. Luoksetulosta Ressu suoriutui hyvin ja saimme 8 pistettä (se mihin jäi uupumaan nuo täydet 10 pistettä, jäi jännitykseltä kuulematta). Seisomaan jääminen liikkeestä meni myös vähän paremmin, tosin Ressu ei pysähtynyt heti käskyn jälkeen vaan jatkoi vielä jonkin matkaa, jonka vuoksi pisteitä vain 7. Hyppyllä Ressu jäi katselemaan silmät pyöreinä käskyn saatuaan -"Mikä hyppy, missä?" eli hyppy meni myöskin nollille. Kokonaisvaikutelmasta saimme näillä koheltamisilta tulokseksi 7 pistettä ja kun näihin lisää luoksepäästävyyden 10 pistettä niin kokonaistulokseksi saimme haalittua yhteensä 86 pistettä, jolla ei vielä ansaita tulosta. No, tällä kertaa kokemusta kertyi pisteitä enemmän ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Itsensä totaali-nolaaminen ensimmäisissä kisoissa ei tuntunutkaan kovin häpeälliseltä omassa porukassa, sillä suurin osa kokeeseen osallistujista oli springereitä. "Vertaistukea" ja sympatia-kannustuksia saatiin heti suorituksen jälkeen, joten mokaaminen ei tuntunut niin kauhealta ja nololta kuin olin alkuun pelännyt. Kiitokset vaan vielä kaikille tsemppaajille ja myötähäpeän eläjille! Kunhan oli torstaisesta kisasta selvitty niin perjantaina oltiin jo taas tokoilemassa. Pääsimme mukaan yhteen kotikuntamme koirakerhon toko-koulutusryhmään ja ensimmäiset treenit oli perjantaina. Tähän asti olemme treenanneet pääasiassa omassa porukassa (siis sprinkkulaumassa) lukuunottamatta paria vääränrotuista (flätti, aussi ja dobermanni) ja johan oli Ressu ihmeissään kun katseli uusia treenikavereita (lapinkoiria, snautseria, borzoita ja sakemannia)! Porukassa oli myös pari lagottoa ja labbiskin, mutta ne eivät järkyttäneet Ressun mieltä yhtä suuresti kuin nämä muut ja suurin osa ensimmäisestä treenikerrasta menikin siinä kun Ressu pällisteli ja ihmetteli muun rotuisia koiria kuin ei olisi eläissään muun näköisiä karvaturreja näyhnytkään! Teki siis enemmän kuin hyvää päästä tuon sekalaisen seurakunnan joukkoon treenaamaan. Tokoilu-innostuksen myötä tokoilua jatkettiin vielä tänäänkin, epävirallisissa toko-kisoissa, jotka järjestettiin Tuusulan kennelkerhon kentällä, tuomarina Helena Helminen. Ensin mietin osallistuvani Ressun kanssa nakki-luokkaan (liikkeet ovat samat kuin alo-luokassa mutta koiraa saa palkata kaikissa osioissa koko liikkeen ajan), mutta koska tarkoituksenamme on osallistua virallisiin kisoihin tulevaisuudessakin niin ajattelin, että parempaa kehätreeniä saadaan ilman palkkaamista. Tällä kertaa ei tarvinnut hermoilla ja jännittää koetta "löysät housuissa" ja sen kyllä huomasi itse kokeessakin. Tänään kaikki sujui paremmin ja pisteitä kerättiin yhteensä 142 (eli jos kyseessä olisi ollut viralliset kisat, oltaisiin saatu 2. tulos). Luoksepäästävyydestä ja paikallamakuusta saatiin molemmista 10 pistettä. Seuraaminen kytkettynä oli tänäänkin hieman vaikeahkoa. Jotenkin vaikuttaa että Ressun mielestä remmissä kulkeminen on ihan normaalia kävelemistä, jolloin voi haahuilla ympäriinsä maata haistellen. Tästä liikkeestä saimme vain 7 pistettä. Seuraaminen vapaana sujui jo paljon paremmin vaikka tänäänkin kenttää haisteltiin tarkoin. Liike menikin hyvin melkein loppuun asti, kunnes tehdessäni täyskäännöksen Ressu jatkoi neninensä matkaa ja hilpaisi ulos kehästä (tuli kyllä käskystä viereen perusasentoon) mutta pisteissä tuosta ylimääräisestä lenkistä rokotettiin ja tulokseksi 7 pistettä. Maahanmeno seuraamisesta sujui muutaman askeleen jälkeen ja silloinkin vain puoliksi eli etupää oli kyllä maassa mutta peräpää unohtui pystyyn ja laskeutui vasta toisen käskyn jälkeen. Lisäksi palatessani Ressun luo, se nousi perusasentoon ennen tuomarin käskyä, joten siitä vain 5 pistettä. Luoksetulo otettiin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla Ressu oli jo tulossa luokse (asettumassa perusasentoon) kun kehän ulkopuolella sattui jokin isompi rähinä, joka herpaannutti Ressun keskittymisen siten, että liike jäi kesken ja oli melko lähellä ettei herkkis lähtenyt pinkomaan päinvastaiseen suuntaan. Tuomarin mielestä rähinä oli sen verran pahan kuuloinen muutoin lähes hiirenhiljaisella kentällä, että päätti antaa meille toisen yrityksen. Tälläkin kertaa Ressu tuli hyvin luokse mutta perusasentoon istuessaan, jo ohimenneen rähinän suuntaan tähyillessään, jäi sen verran kauaksi taaemmas istumaan, että annoin uuden sivulle käskyn, joka tiputti pisteet 8. Seisominen liikkeestä sujui melkein täydellisesti ja siitä pisteitä 9 1/2, tässäkin liikkeessä Ressu ehti painaa takamuksensa maahan samaan aikaan kun tuomari oli antamassa käskyä. Estehyppy jäi tänäänkin nollille. Tälläkertaa Ressu kyllä hyppäsi esteen yli mutta jatkoi matkaansa kohti kehän reunaa ja jäi sinne töllistelemään kehän ulkopuolella seisoskelevia. Yritin saada Ressun takaisin esteelle ja kyllähän se tulikin muttei piitannut enää "pysähdy"-käskystäni ennen estettä vaan loikkasi suoraan esteen yli takaisin viereeni ja täydelliseen perusasentoon! Kokonaisvaikutuksesta 7 pistettä ja kuuden alo-koirakon joukossa olimme jaetulla 4.sijalla. Tämän viikkoisen toko-sulkeisten jälkeen pidämme pientä breikkiä treeneissä. Rehellisesti sanottuna taukoa olisi varmaan ollut syytä pitää jo ennen torstaisia kisojakin, sillä jonkinlaista toko-väsymystä ollaan varmasti podettu, vaikka intoa on piisannutkin. Jokunen päivä huilaillaan ja sitten jatketaan vähän kerrallaan keskittyen liikkeisiin, jotka selkeästi tarvitsevat vielä lisää harjoitusta kuten remmissä seuraaminen.

* 8.6. *

Vihdoinkin ehdin päivittää tietoja tännekin, vaikkakin melko lyhyesti tällä kertaa... Olimme viime sunnuntaina Karkussa Springereiden erikoisnäyttelyssä, jossa oli taas läjäpäin (yli 80) pisamanaamaisia luppakorvia ja neljänkymmenen uroksen joukossa pärjättiin ihan mukavasti. Ressu oli avo-luokassa saaden ERI/2. Teemu oli ilmoitettu veteraniluokkaan ja sai siellä ERI/3. Paras urosluokassa Teemu ei enää sijoittunut, mutta Ressu oli PU4. Koska kyseessä oli erikoisnäyttely ja riittävä määrä koiria, niin jaossa oli myös lisä-sert. Varsinainen sert meni PU2lle, mutta Ressu sai tuon (lisä)sertin ja sen myötä Ressusta tuli myös Suomen Muotovalio! Molempien arvostelut voi lukaista tuloksista.

Kuvat aino-maria väyrynen
Arvostelun jälkeen huomasimme, että Ressun toinen alakulmahammas oli kummallisen tumma. Tarkemman tutkiskelun jälkeen totesimme, että hampaan sisään on vuotanut verta, joka on tummentanut hampaan yläosasta puoleenväliin asti. Kävimme maanantaina näyttämässä hammasta eläinlääkärille, joka totesi ettei hampaalle vielä tehdä mitään. Veren pitäisi hävitä hampaasta itsekseen parin viikon aikana ja mikäli näin ei tapahdu, menemme lääkärin luo uudelleen ja sitten katsotaan mitä hampaalle tehdään. Hammas ei ole onneksi Ressua vaivannut millään tavoin, vaan se kanniskelee leluja ja keppejä ihan entiseen malliin ja ruokakin maistuu normaalisti. Kuluneella viikolla olemme treenanneet ahkerasti toko-liikkeitä ensi viikon koetta kauhun sekaisin tuntein odotellen. Liikkeet sujuvat melko hyvin, mutta toisinaan Ressu saa päähänsä tehdä vähän omia lisäkuvioita (kuten alkaa haahuilemaan hajujen perässä tai nousta paikallaolosta ennen aikojaan. Myös käskyjä joutuu toisinaan toistamaan ennen kuin mitään tapahtuu...). No, jokunen päivä on vielä onneksi aikaa treenata ja hermoilla...

* 25.5. *
Edellisen päivityksen jälkeen ollaan touhuttu kaikenlaista... Agility treenejä ollaan jatkettu molempien kanssa ja Ressun kanssa ollaan treenattu myös toko-liikkeitä sekä yksin että porukassa. Viime viikolla vietimme myös Ressun synttäreitä. Sattumalta tälläkin kertaa syntymäpäiväsankari pääsi uimasille, sillä olimme varanneet uintiajan kylpylään ja seuraksemme saimme Viivin ja Miiran. Viivi oli kylpylässä ensimmäistä kertaa eikä oikein vakuuttunut touhun järkevyydestä vaan katseli vierestä Ressun innokkaita uimahyppyjä. Koska uintivuoromme jälkeen ei ollut heti tulossa ketään muuta jatkoimme vuoroa vielä toisella puolituntisella, jonka aikana saatiin Viivikin sitten uimaan, vaikkakin autettuna. Tunnin polskimisen jälkeen lähdettiin kotiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Ressu on ehtinyt kaiken muun lisäksi pyörähtelemään vielä näyttelykehissäkin. Eilen oli KV-näyttely Helsingin jäähallissa, jossa tuomarina toimi Sveitsiläinen Laurent Pichard. Tuloksena tuosta näyttelystä oli AVO, ERI/2. Tänään oltiin kokeilemassa onnea Haminassa paremmalla menestyksellä tuloksena AVO, ERI/1/PU1. Sijoituksellaan Ressu pokkasi myös toisen sertinsä ja koska kyseessä oli KV-näyttely saatiin plakkariin myös ensimmäinen CACIB. Rop-kehässä saatiin (toivottu tulos) VSP ja kera pokaalien sekä ruusukkeiden pääsimme lähtemään kotimatkalle. Ressun arvostelut voi lukea täältä. Teemu ei tänä viikonloppuna osallistunut näytelmiin, eilen puuhailimme kotosalla ja tänään Teemu oli matkassa kisamaskotin roolissa.


* 4.5. *
Kuluneet viikot ovat olleet taas täynnä tapahtumia. Toissa viikon tiistaina meillä alkoi taas agility treenit talvitauon jälkeen. Ressun kanssa harjoiteltiin putkea, puomia ja sarjaa, jossa oli kaksi hyppyä, putki ja vielä kaksi hyppyä. Putkeen menossa otettiin ohjauksia eri kulmista ja eri etäisyyksillä. Puomilla taas muisteltiin pysähtymisiä kontakteille, jotka Ressu aika hyvin malttoi tehdäkin. Teemun kanssa taas mentiin JustForFun-porukalla ihan kokonaisia ratoja. Teemu villiintyi menosta aika lailla ja varsinkin kun samalla kentällä (omalla puolellaan kylläkin) treenasi Sprinkkujen uusi alkeisryhmä, joka oli täynnä ihania pikku-tyttö ja -poika waleseja sekä enkkuja. Jostain syystä ikämies tunsi vetoa nuoriso-osastolle ja niinpä Teemu karkasi parikin kertaa alkeiskurssin puolelle. Komentamisellani ei ollut juuri vaikutusta kuuroille korville ja niinpä alkeiskurssilaisista erottava A-este ylitettiinkin remmin kanssa, jotta Teemu ei ehtisi livahtamaan tenavien puolelle enää uudelleen. Yritystä kyllä oli kovasti, jopa itse esteellä ja treenit muuttuivat kokonaisvaltaiseksi jumpaksi myös omalta osaltani kun yritin käsillä kurkotellen ja varpaillani kulkien estää Teemua hyppäämästä A:n reunalta alkeislaisten puolelle. Pian kentälle rynnisti joku "kentänvaltaajaporukka", joka vaati meitä siirtymään toiselle kentälle ja niinpä jatkoimme treenejämme kauempana alkeiskurssilaisista. Kentän vaihto teki hyvää Teemulle, joka jaksoi keskittyä taas paremmin itse treenaamiseen vaikka silloin tällöin yrittikin kuikuilla alkeiskurssilaisten suuntaan. Seuraavana päivänä olimme Ressun kanssa viimeisellä toko-tunnilla. Osallistujamäärä oli kutistunut kahteen koirakkoon ja siksi treeneistä muodostuikin varsinaiset teho-treenit. Olin aiemmin päivällä treenannut Ressun kanssa maahan menoa ja treeneissä Ressu tarjoilikin maahan menoa lähes jokaiseen käskyyn ja pelkkään katseeseenkin, joka teki treeneistä melko hullunkurisen näköistä touhua. Kun pyysin Ressua istumaan, se veti maihin. Kun pyysin Ressua jäämään seisomaan paikaalleen, se meni maahan. Tästä teimme Tiinan (ohjaajamme) kanssa johtopäätöksen, että maahanmeno treenejä voidaan jättää vähän vähemmälle huomiolle joksikin aikaa. Ressu osaa nyt kaikki alo-luokan liikkeet ihan kivasti, tosin hyppy vaatii vielä treenaamista. Alo-luokan hyppy tuntuu aika vaativalta kuin koiran pitää jäädä esteen toiselle puolelle, Ressu kun tekee voi-luokan hyppyliikkeen ihan luonnostaan.... No, lisää vain treeniä niin eiköhän ala tuo alo-hyppykin sujumaan. Viikko sitten Ressu oli taas näyttelyssä. Tällä kertaa yksikseen Mirkan mukana Lahden KV-näyttelyssä, jossa tuomarina toimi Paavo Mattila. Tuomari oli tykännyt Ressusta, mutta toivoi vielä kasvua/kehitystä, joten Ressu sai EH/2. Ressun arvostelu luettavissa tuloksista.

Maanantaina vietettiin Teemun synttäreitä. Ikämies on päässyt jo kunnioitettavan 9-vuoden ikään, vaikkei sitä käytöksen perusteella pysty aina uskomaan. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi Teemu tulee, sitä pentumaisemmaksi käytös muuttuu. Liekö Teemu yrittää nyt kiriä Ressua kiinni nuoruusvuosien hääräilyistä, joita Teemu ei aikanaan kovin paljoa harrastanut. Pääsimme taas pitkästä aikaa vierailemaan myös kylpylässä. Tällä kertaa meille oli varattu puolikas allas. Toinen puoli altaasta oli varattu lagotto-nartulle, joka ei ollut tootunut uimaan kuin altaan päädystä toiseen, joten sovimme ettei allasta puolitettaisi verkolla (verkko kun puolittaa altaan leveyssuunnassa ei pituussuunnassa, jossa koira oli tottunut uimaan) vaan yrittäisimme pysyä omalla puolellamme ilman verkkoa. Ensin ajattelin, että mitäköhän siitäkin tulee... Kuvittelin silmissäni kuinka pojat roikkuvat koko puolen tunnin uintiajan lagoton takapuolessa tai sitten ryöstävät sen uimaleluja tai Ressu kilpailunhalussaan yrittää hukuttaa reppanan loikkiessaan altaaseen lelujen (sekä omiensa että muiden) perässä. Pojat kuitenkin yllättivät positiivisesti! Molemmat kyllä kävivät haistelemassa outoa uimakaveria kun tämä ilmestyi altaalle, mutta kun tapauksesta ei ollut leikki-/peuhaamiskaveriksi niin pojat keskittyivät uimiseen ja pysyivät ihan mukavasti "omalla" puolella allasta. Pari kertaa Ressu pistäytyi toisella puolella tsekkaamassa lagoton uimalelujen tilan, mutta jätti ne kuitenkin rauhaan ja keskittyi vain omien lelujen noutamiseen. Teemu ei häiriköinyt lagottoa juuri lainkaan alun haisteluiden jälkeen, mutta lagoton uittajia kyllä sitten senkin edestä... Aina altaasta noustuaan Teemun yritti heistä jommankumman luokse ja ravisteli turkkiaan suht välinpitämättömästi piittaamatta siitä kastuuko kundien farkut vai ei. Ravistelu-episodin jälkeen Teemu yritti vielä kalastella kavereilta rapsutuksia pyörimällä kundien jaloissa ja niinpä uinti-reissusta tuli varsin urheilupainotteinen myös omalta osaltani vaikken uimassa ollutkaan. Urheilusuoritukseni koostui lelujen heittämisestä altaaseen ja edestakaisin altaan päädystä toiseen juoksemisesta sekä maalivahdin hommista kun yritin estää altaasta vettä valuvana noussutta Teemua pinkomasta kundien luokse turkin kuivatus/rapsutus-toimenpiteisiin!!! Sanomattakin on tietysti selvää, ettei Ressu tuonut lelua aina siihen päätyyn mistä Teemu katsoi parhaaksi nousta ylös ja Teemukin saattoi vaihtaa uintisuuntaansa altaassa kesken kaiken, jottei "veskarin" hommat hoituisi liian helposti.... ; )

* 20.4. *
Tokoilun lisäksi ollaan tällä viikolla käyty taas näyttelemässä. Lauantaina oli ryhmänäyttely Loviisassa ja tuomarina toimi Merja Ylhäinen. En ole aikoihin esittänyt koiria kehässä itse vaan aina homman on hoitanut joku muu (kiitokset Mirkalle ja Jonnalle sekä kaikille muille, jotka ovat kehässä koirieni kanssa tepastelleet...) ja koko viikko onkin mennyt jännittäessä kuinka kehässä homma sujuu. Ressu on siirtynyt jo "ikämiesten" (yli 18kk) sarjaan ja esiintyi ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Vaikka Ressu steppailikin arvostelun aikana jonkin verran saatiin laatuarvostelusta ERI ja luokan ainoana koirana sijoitus 1. (Ressun arvostelu) Heti kun Ressun kanssa oli kehästä päästy oltiin vuorossa Teemun kanssa. Teemu esiintyi tottuneella tavalla turhia hötkyilemättä ja häntäänsä tyylilleen uskollisesti heilutellen, joka herätti tuomarissa ihastusta. Myös Teemu miellytti tuomarin silmää siinä määrin, että sai ERIn ja 1. (Teemun arvostelu) ja niinpä sitten olin kahden koiran kanssa yksin matkalla paras uros luokkaan. Onneksi sain esittämisapua enkku kehästä (kiitos Nappi) ja saimme PU-luokan vietyä läpi tuloksin Ressu PU-3 ja Teemu PU4. Teemu oli vielä ROP VET, mutta emme jääneet enää odottamaan isoa kehää vaan lähdimme kotimatkalle.

Näyttelystä kotiuduttuamme lähdimme metsälenkille Leenen, Jendan ja Aikon kanssa. Lenkillä Ressu löysi jonkin ihanan mutavelli ojan ja kävi tietenkin rypemässä siellä niin, että tassut ja mahanalunen olivat ihan mustia. Mutakuorrutteen hankkinutta Ressua katsellessa oli vaikea uskoa, että vain pari tuntia aikaisemmin oli esiinnytty näyttelyssä. No, onneksi tapahtumien kulku oli ensin näyttely ja sitten vasta kuraoja visiitti!!! Samalla reissulla kävimme tekemässä verijäljet jokaiselle hurtalle. MEJÄ-kokeet eivät ole suunnitelmissa ainakaan nyt ihan lähitulevaisuudessa vaan jäljet tehtiin lähinnä huvin vuoksi ja kokeilu mielessä (mitäpä muutakaan sitä koiraihminen tekisi lauantai-iltana kun ulkoiluttaisi veristä pesusientä pitkin ryteikköjä...?) Poikien jäljistä tehtiin tarkoituksella aika lyhyitä (n. 200m) mutta pari kulmaa tehtiin kummallekin. Sunnuntai aamuna sitten lähdimme "ajamaan" jäljet ja aloitimme Ressun jäljellä. Sillä aikaa kun Leene kävi viemässä "sorkan" (joka oli tällä kertaa ohuen ohuita saunapalvikinkun siivuja) kaadolle odottelimme Ressun kanssa metsätiellä ja en tiedä aavistiko Ressu mihin pian pääsee sillä se aivan tärisi innosta. No, jäljen alussa Ressu lähtikin intoa puhkuen vauhdikkaasti jälkeä pitkin ja kulki jonkin matkaa ihan hyvin jäljen molemmin puolin. Vauhtia oli kyllä siinä määrin, että ensi kerralla voisi pyytää Lintsiltä vuoristoradan jarrumiestä mukaan metsään... Ensimmäisen kulman kohdalla vauhti vähän kostautui tai sitten paikalla oli yön aikana käynyt pyörimässä riistaa (lauantaina jälkiä tehdessämme kuljimme suht tuoreiden peuran papanoiden päältä) sillä Ressu kyllä touhusi ja haisteli maata kovasti mutta varsinaista jälkeä ei oikein tahtonut löytyä. Kulman jälkeen näytin Ressulle uudelleen jäljen ja jäsjestys jatkui taas vauhdikkaasti. Ressu teki tarkistuslenkkejä jäljen molemmin puolin ja jonkun matkaa kulki myös aivan jäljen päällä. Toinen kulma kuljettiin jälkeä seuraten ja viimeisellä suoralla mentiin taas jäljen molemmin puolin niin vauhdikkaasti, että Ressu melkein juoksi kaadon ohi. Löydetty saunapalvikinkku kätkö metsän siimeksessä hämmensi nuorta jäljestäjää siinä määrin, ettei Ressu ensin tajunnut, että kinkkusiivut on tarkoitettu syötäväksi! Hetken aikaa niitä pällisteltyään ja kehoituksieni jälkeen kuitenkin pisteli kinkut naamariin, tosin kiireessä jokunen murunen jäi vielä muurahaisillekin. Laitoin jäljestysvaljaat pojille jo kotona ennen kuin lähdimme ajelemaan metsään ja Teemu tajusi jo silloin mihin pääsee eikä herra meinannut pysyä nahoissaan kun pääsi ulos autossa. Metsätietä jäljelle päin kävellessämme Teemu kirmaili liinassa kuin villivarsa ja oli aivan tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaa jäljelle. Lähdöltä Teemu aloitti rauhallisesti ja urbaanin city-koiran tyylillä oikaisi heti ensimmäisestä mahdollisesta paikasta polun tapaiselle tallotummalle maalle. Teemu jatkoi kuitenkin jäljen suuntaan ja pian harppasi jäljen yli toiselle polulle, jota jatkoikin sitten omissa maailmoissaan vähän liiankin pitkälle, jolloin jouduin palauttamaan Teemun takaisin jäljelle. Ensimmäinen kulma mentiin jälkeä pitkin ja toisella osuudella hortoiltiin taas vähän siellä sun täällä. Teemun naamasta kyllä näki, että se tiesi missä jälki kulki, mutta onnen huumassaan halusi juoksuttaa meitä vähän ylimääräistä... Välillä piti myös ryömiä sammalikossa, jotta saisi mahanaluskarvoihin tartutettua vähän kotiinviemisiä (sammaltuppoja, havunneulasia, risuja jne.)! Toinen suora mentiin kuitenkin mukavan rauhallisesti molemmin puolin jälkeä aina toiselle kulmalle asti, josta jatkeettiin ongelmitta kaadolle asti. Tottunut jäljestäjä yllättyi positiivisesti kun kurja kanin raato oli korvattu herkullisella saunapalvilla ja niinpä Teemu veteli kinkkusiivut suuhunsa hyvällä tahdilla eikä jättänyt murustakaan muille metsän eläjille. Tämän päiväisten huvijälkien perusteella voisi kyllä harkita jos yrittäisi kesän aikana päästä johonkin kokeisiinkin vaikkapa molempien kanssa.


* 6.4. *
Parin viikon mittaisen talvilomani aikana ollaan hääräilty taas kaikenlaista. Viime viikon keskiviikkona tullut runsas lumi sai taas pojat ihan villeiksi ja muutaman päivän ajan lumesta otettiin kaikki irti. Lämpimät säät ovat sulattaneet lumet jo lähes joka paikasta mutta kuluneen viikon maanantaina pääsimme vielä läheiselle pellolle kieriskelemään lumessa. Silloin myös selvisi, miksi Ressu harrastaa lumisukellusta. Ressu oli tehnyt jo muutaman sukelluksen kun yhtäkkiä huomasin, että ihan kuin Ressulla olisi jotain suussaan... Ja totta tosiaan, sukeltaja oli napannut hangen alta jonkin hiirulaisen!!! Luulin ensin, että Ressu oli löytänyt jonkin hanskan tai lapasen jota suussaan muljutteli ja lähdin kävelemään Ressua kohti, jotta näkisin tarkemmin mitä ukkeli oli taas löytänyt. Kävellessäni Ressun luo näin mustan vilahduksen hangella ja seuraavassa hetkessä tuo vilahdus oli jo taas Ressun suussa! Ymmärsin ettei kyse ollutkaan lapasesta ja käskin Ressua päästämään irti löydöstään. Hiirulainen ei ilmeisesti halunnut tulla elävältä syödyksi ja rimpuili niin, että Ressu onneksi päästi irti. Hiiri tipahti takaisin jonnekin hangen uumeniin ja minä syöksyin ottamaan Ressun kiinni. Tässä vaiheessa myös Teemu oli intoutunut hiiren metsästyksestä, mutta onneksi sain Teemun kiinni ennen kuin se pääsi käsiksi hiireen. Haikein mielin Ressu ja Teemu suostuivat jatkamaan lenkkiä kytkettyinä eteenpäin. Hieman edettyämme vilkaisin vielä taaksemme ja näin hiirulaisen painelevan pitkin hankea eli ainakin se selvisi tapaamisestamme hengissä (sillä taisi olla nitroja takataskussaan sillä selvisi ilman sydäriä...). Ressun harmiksi laitoin sen tapauksen johdosta muutamaksi päiväksi pusukieltoon. Toko treeneissä oltiin taas keskiviikkona ja kouluttajamme mukaan ollaan edistytty hyvää tahtia. Pieniä ja lyhyitä treenejä ollaan tehty lähes päivittäin ja luoksetulo sekä paikallaan olo alkavat sujua jo aika mallikkaasti. Torstaina kävimme taas uimassa ja tällä kertaa olimme omalla porukalla. Ressu otti kokonaisesta altaasta täyden ilon irti ja taisi altaassa olla enemmän tilaa Teemunkin mielestä sillä se ui aiempia kertoja enemmän. Eilen olimme pitkästä aikaa näyttelyssä. Pertunmaalla oli ryhmänäyttely ja tuomarina toimi Elena Ruskovaara. Ressu kilpaili nuorten luokassa saaden ERI/1. Parasuros luokassa Ressu jäi kolmanneksi ja serti meni nenän edestä kakkoselle. Ressu sai kuitenkin vara-sertin ja ihan kivan arvostelun, jonka voi lukea tuloksista. Teemu edusti veteraaniluokassa saaden ERI/1 ja ollen parasuros luokassa 4. Teemu kilpaili vielä veteraanien paremmudesta, mutta hävisi tälläkin kertaa tädillensä Ladylle (Doniol Canorous Lady) ja saaden pokaalin arvolla VSP VET. Teemun arvostelu löytyy tuloksista.

* 26.3. *
Päivitystä taasen tännekin... Kuluneet viikot ovat sujuneet kaikenlaisten harrastusten parissa. Ollaan käyty uimassa, agilityssa ja Ressun kanssa myös tokossa. Lisäksi ollaan lenkeillä päästy nauttimaan pitkästä aikaa myös vähän talvisimmista maisemista kun lunta on vihdoin sadellut tännekin. Teemu ja Ressu nauttivat lumesta valtavasti, Teemu ottaa lumikylpyjä kieriskellen sekä piehtaroiden ja Ressu taasen sisäisesti, lunta hotkien. Ressu tykkää myös harrastaa lumisukellusta eli niillä kohdin, mihin lunta on kasaantunut enemmän Ressu työntää päänsä hankeen (niskaa myöden) ja tuhisee siellä hetken aikaa, pölläyttää lumisen päänsä ylös hangesta ja tekee seuraavan sukelluksen. Huvittavan näköistä touhua kun vierestä seuraa, ei voi muuta kuin ihmetellä että mitähän noiden karvakorvien päässä mahtaa liikkua?!?

Pitkäperjantaina meillä oli viimeiset agilityn hallitreenit tälle keväälle. Koska treeniporukkamme oli kutistunut kolmeen koirakkoon (osan sairastellessa ja osan lomaillessa) päätin ottaa myös Teemun mukaan. Teimme radan, jossa oli käytössä lähes kaikki esteet ja suurin osa esteistä ylitettiin molempiin suuntiin. Treenit sujuivat oikein mallikkaasti, joskin omalta osaltani todella hikisesti (kun muita treenaajia oli lisäksemme vain kaksi, niin eipä ollut kovin kauaa aikaa puhallella kun oli jo taas vuoro juosta radalla toisen koiran kanssa). Lisäksi Teemu päätti järjestää vähän lisä liikuntaa äipälle, pissimällä radalla olleeseen putkeen ja jotta siivous-operaatio ei olisi ollut liian helppo, pisut piti ruikkiea tietysti keskelle putkea!!! No, konttausurakan jälkeen treenit jatkuivat ja Teemu oli todella innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa esteille. Sekä Teemulla että Ressulla meni esteet tosi mallikkaasti ja alkaa tuntua, että edistystä on tapahtunut myös ohjaajalla. Kiitokset treenien vetämisestä Leenelle ja muille treenikavereille. Nyt odotellaan, että lumet sulaa jotta päästään jatkamaan treenejä ulkosalla.

Sunnuntaina kävimme trimmaamassa ystävämme Estron ja sen jälkeen lähdimme metsälenkille, jolta ei vauhtia puuttunut.


Kylpylässä ollaan vierailtu melko tiuhaan ja uimakavereina on ollut hemaisevaa tyttöseuraa joka kerralla. Wessi & Wanda ovat vakiuimakaveita, mutta pulikointikavereina on viime kerroilla olleet mukana myös Jade (Alexway`s PS To Doniol) ja Bertta (Rocbertta). Jaden ollessa mukana Jonna sai näpättyä muutamia hyviä otoksia. Tuossapa historiankirjoittajille fundeerattavaa... Eipä ole Jeesus enää ainoa vettenpäällä liikuskelija... ; ) Ressun kanssa aloitimme pariviikkoa sitten harrastelemaan myös tokoa. Springerspanielit ry:n järjestämällä kurssilla nyt yritetään tutustua tähänkin lajiin. Ressua on mukava kouluttaa, sillä se on hyvin kontakti-hakuinen ja innokas, mutta ahneus pistää ohjaajan sormet koville kun namipaloja yritetään saada sormia jyrsimällä tiheämpään tahtiin kun käsi niitä antaa! Tähän asti ollaan opeteltu ihan perusasentoa ja seuraamista, jotka jotenkuten jo sujuukin (pientä hienosäätöä kyllä tarvitaan vielä paljon...). Maahanmenoa ja pysähtymistä ollaan treenattu myöskin mutta niissä tarvitaan vielä paljon paljon harjoituksia ennen kuin voidaan puhua liikkeiden sujumisesta (edes jotenkuten). Joku viikko takaperin tuli taasen postia Kennelliitosta. Teemu tittelirimpsu kasvoi jälleen yhdellä maininnalla kun vuodenvaihteen jälkeen on voinut kolmen pohjoismaan sertin saaneelle koiralle hakea pohjoismaiden valion arvoa, elikä Teemu on nykyään virallisesti KANS & POHJ & FIN & DK & S(u) MVA & KBHV-02. Mirkalta saimme tapauksen kunniaksi hienon ruusukkeenkin.



* 27.1. *

Tammikuu on sujunut niin vaudikkaasti etten ole ehtinyt uusia kuulumisia juuri kirjoitella. Ollaan käyty uimassa, pitkillä metsälenkeillä kavereiden kanssa ja Ressun kanssa ollaan aloitettu agility-treenit. Harjoittelemme Koiraurheilukeskus Lily´sin tiloissa joka perjantai. Porukka koostuu sekä kilpailemaan aikovista sekä huvinvuoksi harjoittelevista, pääasiassa waleseista, mutta mukaan on kelpuutettu myös pari ceckyä, shiba, samojedi ja aussipaimen. Treenit ovat sujuneet ihan mukavasti, vaikka suht pieni hallitila saa välillä koirien keskittymisen herpaantumaan. Teemusta on tullut varsinainen herkuttelija ja vielä varas! Joulun jälkeen ovat puruluut kelvanneet herralle ja vielä paremmin sellaiset luut, jotka voi varastaa Ressulta. Kun ensin on syöty oma luu niin sitten aletaan vahtaamaan Ressun luuta ja jos Ressu hetkeksikin jättää luunsa vahtimatta se häviää parempiin suihin. Mikäli Teemu ei jaksa syödä luuta heti, se käy jemmaamassa sen yleensä sänkyyni ja niinpä iltaisin nukkumaanmennessäni löydän tyynyn alta sinne piilotetun herkun! Teemusta on kehittynyt varsinainen jemmari, sillä se kääntää sekä päiväpeiton että tyynyn ylös, tiputtaa luun sängylle ja peittelee sen tyynyllä ja kääntelee vielä päiväpeittoa päälle, jotta aarre pysyisi salassa. No, Teemun petaustyylissä on vielä hieman parantamisen varaa, sillä tällä hetkellä ainakin pystyn erottamaan kuka on sängyn viimeksi pedannut...! Tällä viikolla tuli taas talvi eteläiseen Suomeenkin, saa nähdä kauanko se tällä kertaa kestää...? No, me olemme ottaneet ilosta kaiken irti ja nauttineet lumesta niin torstaisessa lumimyräkässä kuin viikonlopun aikana auringonpaisteessakin. Tänään olimme juoksentelemassa eräällä pellolla ja Ressu hauskuutti sekä itseään että mukana olijoita taas tempauksillaan. En tiedä mikä oli pellolla sijaitsevassa ojassa kulkenut(peltohiiri, päästäinen tms.) mutta se vei Ressun huomion pitkäksi aikaa. Ensin ojanreunaa piti vain haistella tarkoin, mutta jotta hajusta saisi paremman käsityksen kuono piti työntää hankeen... ja sitten syvemmälle (korvia myöten)... ja vielä syvemmälle (niskaa myöten)... Vielä vähän syvemmälle (etujalkoja myöten)... ja vielä pikkaisen (mahaa myöten)... Ja, lopulta hangen alle oli päästävä kokonaan! Hetken aikaa lumen alla möngittyään Ressu ponnahti takaisin pellolle yltäpäältä lumesta ja eri hölmistyneen näköisenä, liekö nähnyt ojan pohjassa aaveen? Hetken pohdinnan jälkeen Ressu teki vielä tarkastuskierroksen ojaan ja vasta sen jälkeen Ressu pääsi jatkamaan matkaa, vieläkin epäilevä ilme naamallaan...



* 2.1. *

Uudesta vuodesta on selvitty (parilla säikähdyksellä)! Pelkäsin aluksi, että mitenkähän vuoden vaihtuminen sujuu kun Teemu on pelännyt raketteja aina ja nyt kun Ressulla on jokin ihmeen "mörkö-ikä" menossa, niin se saattaa ottaa Teemusta mallia ja alkaa pelätä myös. Aiempina vuosina Teemulle on soitettu -Hui Kauhistus-CD:tä jo marraskuusta lähtien ja D.A.P.-haihduttimet on löyhyttäneet höyryjään töpseleissä vähintään yhtä kauan, myös Serene-UMää on popsittu pillerikaupalla ja lopputuloksena on aina ollut enemmän tai vähemmän tutiseva ja tärisevä, levottomana edestakaisin kulkeva koiruus. Tällä kertaa havaihduin vasta tapaninpäivän iltana, että kaikki "vuoden vaihtumis-rutiinit" on tekemättä. No, enää oli myöhäistä aloittaa mitään suurempia siedätysoperaatioita (Serene-UMää annoin pariin kertaan), joten hieman kauhistutti mitä tuleman pitää... Uuden vuoden aattona lähdimme Leenen, Jendan ja Aikon kanssa metsälenkille, jotta koirat voisivat purkaa energiavarannot mahdollisimman minimiin ja jotteivät loppuiltana jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua. Menimme metsäntutkimuslaitoksen metsään (joka on suhteellisen kaukana asutuksesta ja minne ei taatusti eksy pikkupoikia räjäyttelemään paukkuja ja raketteja) ja lähdimme samoilemaan vielä valoisan aikaan. Edellisestä samoilu kerrastani ko. metsässä oli jo kulunut hyvän aikaa ja koska sateinen syksy oli vetistyttänyt osan tutuimmista poluista kulkukelvottomiksi (kesälenkkareilla), jouduimme kiertelemään vähäh eri reittejä kuin normaalisti. Uudet hakkuualueet ja pimentynyt ilta tekivät patikoimisestamme vielä vähän haasteellisempaa ja vaikkemme varsinaisesti olleet eksyksissä, ei reittimme kulkenut ihan niin kuin olin ajatellut ja jouduimme kulkemaan pariin otteeseen samoja polkuja edestakaisin ennen kuin pääsimme takaisin autolle. Koiria ei edestakaisin kulkeminen haitannut pätkääkään vaan ne nauttivat täysillä metsässä juoksemisesta, oli suunta sitten minne tahansa. Kotiin päästyämme odotti suihku, sillä mutaiset polut olivat tehneet myös koirista melko mutaisia ja vaikka kummankin karvat ovat lyhyessä mitassa, tuliaisiksi metsäreissusta saatiin noin puolikiloa havunneulasia, oksia, puolukan varpuja yms. Ajattelin, että moisen reissun jälkeen pojat ei varmaan jaksaisi korviaan lotkauttaa raketeille mutta olin väärässä. Suihkun jälkeen alkoi "eteisen oven päivystys"! Vaikka stereot ja telkkari olivat melkein täysillä (onneksi seinänaapurimme olivat reissussa...) kuului rakettien pauke sisälle asti ja aina kun kuului kovempi jysähdys pojat ryntäsivät haukkuen etuovelle, ilmeisesti luulivat että joku yrittää tulla sisään ilman ovikellon soittoa. Tätä rumbaa jatkui reilu puolisen tuntia, jonka jälkeen haukkuminen onneksi loppui mutta oven vahtaaminen jatkui edelleen. Parin tunnin päästä pojat luovuttivat tuon "oudon kolistelijan" suhteen ja vihdoin rauhoittuivat. Silti aina kovemman pamauksen kuullessaan tapittivat ovea kohti korvat höröllä, mutteivät enää vaivautuneet välttämättä nousemaan makuultaan. Vaikka kumpikaan pojista ei tärissyt, tutissut tai ollut muuten levoton/pelokas ei iltapisulle uskallettu mennä edes takapihalle ennen kuin pauke oli rauhoittunut (joskus 01.50 jälkeen)... Sen verran koville vahtaaminen ja valvominen kuitenkin otti, että sauraavana päivänä oltiin ihan väsyksissä, koko porukka. Viime viikolla saimme taas jälleen postia Kennelliitosta. Tällä kertaa sieltä tuli Ressun lonkkakuvauslausunto, jonka tulos oli A/A.

<- Sivun alkuun
Kuulumiset vuonna 2007
Kuulumiset blogissa vuodesta 2006

Copyright © Mari Sirkiä